Vapaaehtoistyössä Beer Shevassa

Anneli Juhola lähti Israelin Ystävät ry:n kautta vapaaehtoistyöhön Israeliin ja suoritti samalla TE-keskuksen kuuden kuukauden työkokeilun. Anneli työskenteli Alut-järjestön autististen asuntolassa Beer Shevan kaupungissa etelä-Israelissa.

  1. Mistä sait idean lähteä vapaaehtoistyöhön Israeliin?

Jos lähdetään ajassa taaksepäin, niin kiinnostukseni juutalaisuutta kohtaan heräsi jo kansakoulun uskontotunneilla. Aloin tutkia sitä kirjoista jo tuolloin, ja nykyään tietoa on vielä helpompi löytää. Vuonna 1997 olin vapaaehtoisena Israelissa ensimmäisen kerran. Tein vapaaehtoistöitä kolme kuukautta Kfar Saban kaupungissa kehitysvammaisten parissa. Tuolloin lupasin itselleni että palaan tänne vielä joskus. Tuon lupauksen toteutumisen aika oli nyt.

Selkäleikkaus lopetti ammattityöni hitsaajana vuonna 2003.  Erilaisten työkokeilujen kautta aukesi väylä toisenlaisiin töihin määräaikaisena. Jäätyäni pois palkkatukitöistä, sain ajatuksen työkokeilusta Israelissa. Pitkän pohdinnan jälkeen selvitin tämän mahdollisuuden TE-toimistosta. Kohdalleni osui ihana Turun toimiston virkailija Tuija Mäkinen. Hän hoiti kiitettävästi ja sydämellisesti byrokratian. Olen tiettävästi ensimmäinen, joka on päässyt työkokeilijaksi vapaaehtoistyöhön Israeliin. Tämä on hieno mahdollisuus työttömälle, joka pohdiskelee tulevaisuuttaan. Suosittelen lämpimästi.

  1. Mikä oli haastavinta?

Minulle haastavinta vapaaehtoistyössä oli yhteisasumisen mukanaan tuomat haasteet. Tiesin tietenkin jo etukäteen, että yhteisasumisessa saattaa tulla haasteita. Haasteiksi nousivat ihan käytännön asiat, kuten siivousvuorot ja kulttuurilliset erot. Minulla ehti asuintovereina olla kiinalainen, brasilialainen, kolumbialainen sekä israelilainen tyttö, joka suoritti siviilipalvelustaan.

  1. Mikä yllätti vapaaehtoistyömatkallasi?

Minut yllätti reissuni aikana ehkä eniten uskonnolliset juutalaiset. Varsinkin naiset, olivatpa he sitten laitoksen henkilöitä tai vapaa-ajalla kohtaamiani. Heidän ilonsa oli silmiinpistävää. Lämpö ja aito toisista välittäminen näkyi arjen keskellä. He huomasivat ja välittivät heti, jos olin väsyneen tai itkeneen näköinen. Ensimmäisenä, juuri oikeaan aikaan, uskonnollinen hoitaja tuli halaamaan ja kysymään mikä on. Tällainen käytös meille hieman jäyhille suomalaisille on pysähdyttävä kokemus. Vapaaehtoistyöhön tullessani monet hoitajat, joiden kanssa työskentelin, ihmetellen kyselivät miksi olen tullut auttamaan juuri heitä. Israelilaisilla elää vielä hyvin vahvana käsitys, että suurin osa ihmisistä vihaa heitä edelleen.

  1. Mitä vapaaehtoistyökokemuksesi antoi sinulle?

Ihan lyhyesti ja yksiselitteisesti tähän kysymykseen on vaikea vastata. Työn kannalta, en ole koskaan ollut tekemisissä autististen kanssa ja minulla oli rimakauhua. Kielimuurista huolimatta sain tutustua heidän maailmaansa. Olla heitä lähellä ja he minua lähellä. Kokemus oli aivan mieletön. Koin olevani Jumalan hyväilyssä. Jokaista heistä on ikävä. Tietenkin myös hoitajia.

  1. Mikä oli parasta?

Työssä parasta oli koko yhteisön mukana olo. Työn monipuolisuus yllätti minut positiivisesti. Kävimme keilaamassa, koripallo-otteluissa ja konserteissa. Yhteiset kotiaskareet olivat mukavia ja unohtumattomia. Pintaa syvemmät keskustelut ihmisten kanssa työssä ja vapaa-ajalla.

Musiikkia paljon rakastavana, Israel oli minulle hyvä kohde. Sain Yael-nimisen hoitajan kautta liput kahteen suosikkilaulajieni konsertteihin. Toinen laulaja, Rita, esiintyi Joulukuussa Beer Shevassa, kaupungissa, jossa olin vapaaehtoisena. Hän on yksi Israelin tunnetuimmista laulajista. Konsertti oli upea. Helmikuussa, ystävänpäiväiltana, pääsin Miri Mesikan konserttiin Tel Aviviin. Olin erittäin onnellinen, että sain tällaiset elämykset. Ne olivat huikeita. Vapaalla matkatessani nautin meren rannalla istuskelusta Tel Avivissa ja Eilatissa. Koin taas olevani Jumalan hyväilyssä.

  1. Millaisia vinkkejä antaisit vapaaehtoistyöhön lähtevälle?

Sandaalien lisäksi kannattaa mukaan ottaa hyvät coretex-lenkkarit. Jos tulee mahdollisuus autiomaaretkille, kuten minulle tuli, täytyy olla kunnolliset jalkineet. Minä pääsin retkeilemään Negevin ja Juudean autiomaihin. Pohjakunto on oltava hyvä, että pystyy kävelemään mahdollisesti kuusi kilometriä noin 37 asteen lämmössä.

Vapaaehtoistyöhön kannattaa lähteä ennakkoluulottomalla asenteella, joka on lisäksi varustettu huumorilla.

Lopuksi haluan vielä erityisesti mainita suosittelijoideni lisäksi lämpimät kiitokseni Israelin Ystävät ry:n vapaaehtoistyön koordinaattorille Soile Bar-Yosefille, jota ilman lähtöni ei olisi toteutunut. Kiitokset myös Tuija Mäkiselle, joka hoiti työkokeilun virallisen puolen TE-toimiston osalta. Koko matkani ajan Soile otti soittopyyntöni vastaan ja hoiti asioitani ja sieluani.