Aurinkoisena marraskuun päivänä suuntasi kuudentoista suomalaisen vapaaehtoisen matka kohti Beit Sheania, joka sijaitsee Beit Sheanin laaksossa, Gilboan vuoriston kupeessa, aivan lähellä Jordanian rajaa. Majapaikkamme oli Beit Sheanin Guest House, joka on arkitehtuurisesti hyvin kaunis rakennus ja sijaitsee aivan Beit Sheanin keskustassa.

Kun matkalaiset olivat asettuneet, huoneet jaettu ja uusiin huonetovereihin tutustuttu, alkoi seminaarimme kello 17.00 kahvin ja pienen välipalan merkeissä. Tilaisuuden avasi Työ- ja sosiaaliministeriön vapaaehtoistyö osaston johtaja Dan Sheffer. Hän puhui siitä mitä on olla vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa, kaukana kotoa. Hän kertoi myös hiukan vapaaehtoismääristä Israelissa ja siitä miten tärkeätä vapaaehtoistyö Israelille on.

Tämän jälkeen tutustuimme mihin kaikki kuusitoista vapaaehtoista ovat sijoittuneet ja miten jokainen tänne Israeliin on päätynyt. Puhuimme kulttuurishokista ja prosessista jonka jokainen vieraassa maassa käy läpi. Listasimme niin positiivisia asioita ja tunteita kuin myös negatiivisia ja suurta yhteneväisyyttä tunteissa oli huomattavissa. Illallisen jälkeen aloitimme katsomaan Exodus elokuvaa, joka kertoo juutalaisten paluumuutosta Israeliin toisen maailmansodan jälkeen.

Aamulla päivä alkoi maukkaalla aamiaisella. Aamupalan sulattelemiseksi luvassa oli Israelilaisten kansantanssien oppitunti. Ohjaajanamme toimi Gidi Eiko joka mm. kouluttaa muita kansantanssiopettajia. Ensin saimme lyhyesti kuulla kansantanssien historista ja siitä kuka ja ketkä näitä tansseja tanssivat. Tanssin tarkoitus on vapauttaa ja rentouttaa ja purkaa stressia ja kaikkein tärkein, saada ihmiset hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Ja sitten alkoivat tositoimet. Perusaskelten opettelun jälkeen pääsimme tanssimaan heti musiikin tahdissa. Opimme muutaman perustanssin kuten “Maim maim” ja “ Hora” ja myös yhden paritanssin. Tanssi todellakin teki tehtävänsä, aamupalat tuli sulateltua, kaikilla oli hauskaa, tunnelma oli rento ja vapautunut ja jokaisen kasvoilla loisti tunnin päätyttyä leveä hymy.

Aamuverryttelyjen jälkeen jokainen sitten jaksoikin hyvin istua aloilleen kuuntelemaan luentoa Israelin historiasta Rami Laorin johdolla. Rami Laor on toiminut oppaana Israelissa vuodesta 1971. Saimme hyvin kattavan tietopaketin ja lopuksi oli myös aikaa vapaaehtoisten omille kysymyksille ja moni saikin selityksen moneen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen.

Meitä tervehtimään tullut Työ- ja sosiaaliministeriön kansallinen vapaaehtoistyön koordinaattori Dina Lutati halusi myös kiittää kaikkia vapaaehtoisia heidän työpanoksestaan ja siitä mitä he Israelin hyväksi tekevät. Hän kertoi nostavansa todellakin hattua jokaiselle vapaaehtoiselle joka tulee tänne kauas vieraaseen maahan tekemään vapaaehtoistyötä ja pärjää täällä näiden äänekkäiden juutalaisten keskuudessa, missä asiat toimivat eri tavalla kuin Suomessa ja kärsivällisyyttä koetellaan. Kuitenkin nopean käsiäänestyksen perusteella kaikki olivat tyytyväisiä tänne tuloon ja täällä oloon, kukaan ei ollut halukas palaamaan kotiin jos olisi saanut samantien lähteä ja kukaan ei katunut tänne lähtöään. Tämä oli hienoa nähdä.

Lutati kiitti myös Israelin Ystäviä hienosta yhteistyöstä ja siitä miten vapaaehtoistemme määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Israelin Ystävät lahjoitti Lutatille sekä Dan Shefferille kauniit Viirivehkat,  joiden toivomme kasvavan samoin kuin yhteistyömme vapaaehtoisten parissa.

Taas kerran meitä kutsui ruokasalin herkulliset antimet ja saimme vatsamme täyteen. Täysin vatsoin jatkoimme Exodus elokuvan loppuun ja elokuvan jälkeen oli palautteen vuoro. Palaute oli erittäin positiivista, kaikilla oli ollut mukava irtiotto vapaaehtoistyön arjesta ja oli ollut hienoa tavata muita maassa olevia vapaaehtoisia. Kaikki lähtivät kotimatkalle positiivisin mielin ja uusin energioin.