Kerrotteko lyhyesti itsestänne, keitä olette ja mikä on taustanne?
Elisa: Olen 22-vuotias välivuotta viettävä opiskelija Keski-Pohjanmaalta. Minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta hoitoalalta lähtiessäni vapaaehtoistyöhön Israeliin.
Katariina: Olen 22-vuotias sairaanhoitaja. Kotoisin olen Pohjois-Pohjanmaalta, Haapavedeltä. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2007, psykiatriseksi sairaanhoitajaksi valmistuin jouluna 2010.
Miten saitte idean lähteä vapaaehtoiseksi Israeliin?
Elisa: Olin viettämässä välivuotta koulusta ja pohdiskelin monia erilaisia työmahdollisuuksia eri valtioissa. Taloudellinen taantuma sai kuitenkin aikaan sen, etten saanut ”kaupan alan” töitä sieltä mistä niitä ensin etsiskelin. Mielessäni oli kytenyt ajatus vapaaehtoistyöhön lähdöstä jo pidemmän aikaa, mutta konkreettiseksi se muuttui vasta, kun kuulin sattumalta eräältä ystävältäni lukuisista vapaaehtoistyömahdollisuuksista Israelissa. Innostuin asiasta heti ja jo kuukauden päästä asiasta kuultuani olin matkalla Israeliin.
Katariina: Auttaminen kaikessa muodossaan on lähellä sydäntäni. Vapaaehtoistyöhön lähteminen oli kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. Kuulin Israelin ystävien kautta tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä, kiinnostuin välittömästi ja kyselimme Elisan kanssa sähköpostitse mahdollisuuksiamme päästä vapaaehtoistyöhön. Näin minulle tarjoutui mahdollisuus toteuttaa vapaaehtoistyötä tässä muodossa.
Kertoisitteko työnkuvastanne Maon Nofimissa? Millaisia päiviä,mitä teette, millainen on työympäristö ja työilmapiiri
Elisa ja Katariina: Vapaaehtoistyöntekijä lähtee auttamaan omasta tahdostaan, häntä ei käytetä varsinaisena työvoimana. Kukin vapaaehtoistyöntekijä työskentelee pienessä ryhmässä, ryhmän koko vaihtelee asukkaiden kunnosta ja avuntarpeesta riippuen, Elisan ryhmässä oli reilut 20 asukasta ja Katariinalla oli 14. Työskentelimme maanantaista perjantaihin aamuvuoroissa (klo.6.00-13.00). Tehtävämme oli olla avuksi asukkaiden hoidossa (pukeutumisessa ja ruokailussa) sekä tarjota laatuaikaa asukkaille esimerkiksi ulkoiluttamalla heitä pienellä piha-alueella, leikkimällä heidän kanssaan tai olemalla vain läsnä. Työilmapiiri oli mielestämme hyvä Maon Nofimissa. Työntekijät kertoivat olevansa ikään kuin yhtä suurta perhettä. Koimme, että meidät otettiin hyvin vastaan ja meitä kohtaan oltiin ystävällisiä.
Vinkkejä Maon Nofimiin tuleville vapaaehtoisille? Mitä olisi hyvä tietää?
Elisa: Pienen pieniä asioita, joita voisi olla hyvä tietää, on esimerkiksi Kosher -ruoka. Aamulla ja illalla syödään maitotuotteita, lounaalla syödään lihaa. Asunto on työpaikan välittömässä läheisyydessä ja joskus saattaa saada asukkaita vierailijoiksi. Omia ystäviä asunnolle ei saa tuoda luvatta – ymmärrettävistä syistä. Internet ei yleensä toimi asunnossa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan yleinen liikenne on pysähdyksissä sapatin vuoksi.
Katariina: Mukaan kannattaa ottaa ripaus ennakkoluulottomuutta ja huumorintajua, asiat eivät välttämättä hoidu samalla tavalla kuin Suomessa. Israelilainen hoitokulttuuri ja työmotivaatio eroavat suomalaisesta aika paljonkin. Kannattaa olla rohkeasti oma itsensä. Itse pyrin toteuttamaan omien arvojeni mukaista hoitoa, kuten Suomessakin. Toivoin, että omalla esimerkillä saisin ujutettua suomalaista hoitokulttuuria työyhteisöön. Useimmat Maon Nofimin työntekijöistä eivät osanneet puhua englantia. Se ei kuitenkaan estänyt sitä, etteikö työntekijöiden kanssa pystynyt tulla läheiseksi. Omalla ystävällisyydellä ja asenteella ”maassa maan tavalla”, pääsee pitkälle.
Kertoisitteko Maon Nofimista paikkana ja sen sijainnista?
Elisa ja Katariina: Maon Nofim on noin 150 asukkaan hoitokoti/hoitolaitos mielenterveysongelmaisille ja kehitysvammaisille aikuisille. Laitoksen uudet tilat olivat nykyaikaiset ja siistit, vanhoja tiloja remontoitiin. Asukkaille järjestettiin viriketoimintaa runsaasti. Viriketoimintaan lukeutuvat erilaiset terapiat kuten puutarha-, eläin- sekä leivontaterapia. Osa parempikuntoisista potilaista kävi ”töissä” esimerkiksi pyykkituvalla tai erilaisissa askartelukerhoissa, jotka järjestettiin Maon Nofimin tiloissa.
Maon Nofim sijaitsee Migdalissa, alle 10 km Tiberiaksesta.
Miten asutte? Miten asuminen on järjestetty vapaaehtoisille?
Elisa ja Katariina: Asuimme työpaikan yhteydessä sijaitsevassa asunnossa aidatun alueen sisäpuolella. Asunto on tarkoitettu neljälle vapaaehtoistyöntekijälle. Asuntoon kuuluu kolme huonetta, yhteinen keittiötila, wc:t ja suihku.
Mikä on antoisinta vapaaehtoistyössä?
Elisa ja Katariina: Tieto siitä, että voit olla avuksi ja asukkaat todella tarvitsevat sinua. Sinä omalta osaltasi autat heitä, mutta vastineeksi saat jotain rahaa arvokkaampaa. Kokemus, jota karttuu erilaisessa kulttuurissa ja elinympäristössä asuessa. Elämässä jotkut arvot saattavat muuttaa muotoaan tai vaihtaa tärkeysjärjestystään tällaisen avartavan kokemuksen jälkeen.
Mitä pidätte Tiberiaasta?
Elisa ja Katariina: Tiberias on melko pieni ja rauhallinen kaupunki Genesaretinjärven rannalla. Tiberiaksen luonto on kaunis ja keväisin erityisen vehreä. Ympäristö tarjoaa mahdollisuudet monipuoliseen harrastustoimintaan. Muun muassa retkeily, vaellus ja pyöräily ovat suosittuja vapaa-ajan viettotapoja niin nuorten kuin vanhempien tiberialaisten keskuudessa.
Mitä pidätte Israelista, ihmisistä ja kulttuurista?
Elisa ja Katariina: Israel yllätti monipuolisuudellaan. Pohjois-Israelissa voi lasketella lumihuippuisella Mount Hermonilla, etelä-Israelissa Punaisenmeren rannalla voi vuoden ympäri nauttia lämpimästä auringon paisteesta ja uida muun muassa delfiinien kanssa, kun taas itäisessä Israelissa voi kellua Kuolleella merellä ja nauttia laajasta valikoimasta erilaisia SPA-hoitoja. Läntisessä osassa Välimeren rannalla sykkii Tel Aviv, Israelin nuorekkain ja länsimaisin kaupunki, lukuisine ostos-ja huvittelumahdollisuuksineen. Yksi kulttuurillisesti kiinnostavimmista kaupungeista on Jerusalem, jossa kohtaa raamatullinen menneisyys sekä nykyaika.
Kolmen kuukauden kokemuksen perusteella Israelilaiset ihmiset vaikuttavat helposti lähestyttäviltä, avuliaita ja vieraanvaraisilta. Jos meistä suomalaisista voi sanoa, että olemme hitaasti lämpenevää kansaa, niin mielestäni israelilaisista voi sanoa, että heihin on helppo tutustua, mutta heitä on vaikea oppia tuntemaan läpikotaisin.
Israelilaista kulttuuria on mielestämme vaikea lokeroida tai analysoida, se on niin moniulotteinen runsaslukuisten maahanmuuttajien johdosta. Kuitenkin israelilaista kultturia pohtiessa mieleen piirtyy kuva israelilaisista, jotka ovat suorittaneet asevelvollisuuden (miehet noin kolme vuotta ja naiset kaksi vuotta). He ovat perhekeskeisiä, ja viettävät muun muassa joka perjantai-ilta sapattiateriaa perheittensä kanssa. Israelilaiset juhlivat Israelin raamatullisia juhlia vanhoja perinteitä kunnioittaen, ja me saimme tutustua esimerkiksi Purim-juhlan viettoon pääsiäisen aikoihin.