Vapaaehtoistyön koordinaattori Soile Bar-Yosefin haastattelu.
Esitetty radio deissä 1.1.2015. Haastattelijana Ilkka Vakkuri.

Olet ollut jo pitemmän aikaa Israelin Ystävät ry:n vapaaehtoistyön koordinaattorina. Mitä sanoisit vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille, ja kertoisitko Israelissa olevista vapaaehtoistyön mahdollisuuksista?

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että itsekin olin Israelissa alun perin vapaaehtoisena, ja se on aivan mielettömän hieno ja rikas kokemus, jota suosittelen lämmöllä kaikille. Se avaa tulevaisuudessa mahdollisuuksia ymmärtää monia asioita eri tavalla, kun lähtee kokeilemaan siipiään. Sinne voi lähteä esimerkiksi myös opiskelemaan, eli tekemään vaikka työharjoittelua.
Jokainen perusterve ja oikeat motiivit omaava 18–65 -vuotias voi lähteä vapaaehtoistyöhön. Periaatteessa ne ovat ne rajat ja kriteerit.

Minkälaisia vapaaehtoistyön tehtäviä Israelissa voi tehdä? Miten se on organisoitu? Monet kysyvät onko se turvallista, ja tuleeko vapaaehtoistyö taloudellisesti kalliiksi.

Me teemme yhteistyötä Israelin Työ- ja sosiaaliministeriön kanssa, ja vapaaehtoistyöpaikat ovat heidän alaisiaan paikkoja. Työtä tehdään vanhusten, vammaisten ja lasten parissa. On hyvin erilaisia paikkoja; lastenkoteja, vammaislaitoksia ja asuntoloita, tehdään töitä myös autististen lasten, nuorten ja aikuisten parissa. Myös kuntoutussairaaloissa on paikkoja.
Vapaaehtoisen ei tarvitse olla hoitoalan henkilö vaan ihan kuka tahansa voi lähteä, jos tuntee tämän sydämen asiakseen.
Sinne meneminen maksaa lentolipun verran, mutta suosittelen, että olisi myös hiukan omia säästöjä. Vapaaehtoinen saa asunnon ja täyden ylläpidon, joka sisältää kolme ateriaa päivässä, sekä työtapaturmavakuutuksen työajalle. Eli vapaaehtoistyöntekijä on työajalla vakuutettu, mutta lisäksi täytyy olla oma matkavakuutus.
Turvallisuudesta kysellään usein; Työ- ja sosiaaliministeriö antaa ohjeet, ja olemme aina rehellisesti kertoneet milloin on turvallista ja missä päin. Kriisialueille ei koskaan suositella menemään sellaisina aikoina, kun siellä on vaarallista.

Miten avustaviin työtehtäviin tulisi varautua. Minkälaisia ne ovat, ja onko työ kovin uuvuttavaa vieraassa kulttuurissa? Entä minkälaista kielitaitoa vaaditaan?

Työnkuva on pientä auttamista, läsnäoloa asiakkaiden kanssa. Esim. ulkoiluttamiseen ei vakituisella henkilökunnalla ole aikaa, ja on hyvin arvokasta asiakkaille, että he saavat aitoa läsnäoloa. Myös vapaaehtoisten omia ideoita on annettu toteuttaa; jos tykkää esim. askartelusta tai liikunnasta tai mitä tahansa keksii, niin vapaaehtoinen on saanut toteuttaa sitä ihan vapaasti. Perus hoitotyötä saa tehdä, jos sen omakseen kokee; ruokailuissa auttamista, pukemisessa ja riisumisessa auttamista, pientä siivoustyötä. Ihan käytännön työtä, missä pystyy olemaan apuna. Mitään sellaista, mikä ei tunnu omalta, ei tarvitse koskaan tehdä, eikä vapaaehtoinen ole koskaan vastuussa hoidollisesti kenestäkään.

Mitä jos sairastuu? Onko siellä muita suomalaisia, jos ei esim. vielä osaa hepreaa, löytyykö sieltä kielitaitoa niin että pärjää?

Hyvä asia on, jos osaa englantia. Sillä pärjää Israelissa oikein hyvin. Mutta on ollut sellaisiakin vapaaehtoisia, jotka ovat pärjänneet suomella. Siinä tapauksessa tehdään niin, että on toinen henkilö, joka osaa englantia hyvin, ja yhdessä tiiminä on pystytty työskentelemään hyvin ja tulemaan toimeen. Itse työssä esimerkiksi autistien kanssa, ei  kieltä välttämättä edes tarvita. Elekieli on monesti paras ja aidoin kieli.
Sairastumistapauksia on toki tullut, ja jos sellainen tulee, niin Israelissa terveydenhuolto on hirmu hyvä, ja mikä tahansa sairaala ottaa vastaan vapaaehtoisia ja turistiviisumilla olevia henkilöitä. Mutta kannattaa varautua siihen, että pelkkä käyntimaksu, joka sisältää perustutkimukset, maksaa vajaa 200 euroa. Eli sen saattaa joutua maksamaan aluksi itse, mutta tälle ajalle otettu matkavakuutus korvaa sen sitten.

Entä vapaa-ajan vietto; kuinka paljon sitä on, ja järjestetäänkö mahdollisesti retkiä, että voi tutustua ihanaan Israelin maahan?

Vapaaehtoinen tekee töitä viitenä päivänä viikossa ja seitsemän tuntia päivässä, mutta näitä ei tarvitse orjallisesti noudattaa. Jos halua esim. jonain päivänä tehdä pitemmän päivän, voi saada sitten sitä vastaan yhden vapaapäivän. Vapaaehtoistyöpaikat ovat hyvin joustavia näiden suhteen. Periaatteessa on kaksi vapaapäivää viikossa, ja yli 3 kk olevat saavat kaksi ylimääräistä vapaapäivää jokaisesta kuukaudesta, jonka he ovat vapaaehtoistyössä. Nämä lomapäivät voi käyttää halutessaan ihan lopussa viikoittaisten vapaiden lisäksi.
Eli vapaaehtoiset ovat päässeet hyvin matkustelemaan ja näkemään maata. He ovat tykänneet hirveästi siitä että pystyvät yhdistämään hyväntekeväisyyden ja oman lomailun ja ovat päässeet näkemään aitoa ja oikeaa Israelia.
Lisäksi vapaaehtoisille järjestetään silloin tällöin tapaamisia, joihin kokoontuvat kaikki maassa olevat suomalaiset. Ne ovat olleet todella pidettyjä. Pyrin koordinoimaan niitä aina mielenkiintoisin teemoin; samalla tutustutaan johonkin historiaan tai kulttuuriin liittyvään asiaan. Eli ne eivät ole pelkkiä tapaamisia, vaan niistä voi saada irti syvempää merkitystä. Vapaaehtoiset ovat yleensä verkostoituneet hyvin, ja matkailleet yhdessä vapaa-ajalla.

Sinähän olet oppinut sujuvasti heprean kielen. Kuinka paljon sinun käsityksesi mukaan vapaaehtoiset oppivat heprean kieltä, ja kuinka paljon on tilaisuuksia sitä harjoittaa?

Uskon, että se riippuu paljon persoonasta. Jos ihminen lähtee sinne sillä asenteella, että haluaa oppia hepreaa, niin varmasti oppii. Olen tavannut sellaisia, jotka ovat olleet vuoden verran, ja puhuvat kieltä todella paljon. Mutta siinä tarvitaan omaa aktiivisuutta ja rohkeutta lähteä kokeilemaan puhumista. Jos on vapaaehtoisena yli puoli vuotta, voi vapaaehtoistyöpaikalta pyytää kielikurssia. Se on molempien hyöty, eli myös vapaaehtoispaikka hyötyy, joten he usein mielellään järjestävät ainakin jonkinlaista opetusta. Suosittelen lämmöllä, heprea ei ole niin vaikea kieli kuin sen pelätään olevan. Se on aika looginen kieli, ja varmasti jokainen joka haluaa, pystyy sen oppimaan.

Mitkä sinun mielestäsi ovat heprean kielen opiskelun suurimmat haasteet?

Kun itse menin Israeliin, tunsin itseni alle kouluikäiseksi, kun en osannut lukea enkä kirjoittaa. Eli kyllä haastavinta ovat varmaan kirjaimet, lukeminen ja kirjoittaminen. Monia muita kieliä pystyy lukemaan vaikkei ymmärtäisi sanaakaan, mutta hepreassa täytyy ensin opetella kirjaimet, ennen kuin sitä pystyy lukemaan. Se on ehkä suurin haaste.

Entä sitten äänteet? Usein kuulee, että suomalaisten on vaikea oppia heprean äänteitä, ja sen takia puhetta on vaikea välillä ymmärtää. Suomalainen myös helposti sotkee maskuliinin ja feminiinin päätteet, minkä takia tulee hassuja lauseita. Oletko itse kohdannut tällaista?

Kyllä olen kohdannut, ja meidät suomalaiset tunnetaan siitä, että meillä ei ole kuin yksi ”s” ja heprean kielessä ”s”:siä voi olla kolmenlaisia. Äänteitä on tosiaan niin monenlaisia, esim. kurkkuäänteitä, jotka eivät itsestään tule suomalaiselta. Kyllä ne pystyy sanomaan, mutta niihin täytyy keskittyä, että ne tulevat oikein. Me suomalaiset ei aina muisteta ajatella miten pitää sanoa, vaan sanotaan suomalaisella tavalla. Eli kyllä meidät aksentista vielä tunnetaan, ja myös siitä että sanotaan ehkä vähän hassuja sanoja, kun sana tarkoittaa ihan jotain muuta, jos ”s” on erilainen.

Miten itse opit nämä erikoiset äänteet?

Täytyy sanoa, että olin aluksi aika laiska heprean kanssa, mutta kun siellä 12 vuotta vierähti, niin kyllä ympäristökin vaikuttaa. Kyllä äänteet sitten alkavat tulla, vaikka ei tietoisesti asiaa työstäisikään. Uskoisin, että jos siihen olisin kiinnittänyt paljon huomiota ja tehnyt sen eteen töitä, se olisi tullut nopeastikin. Sanoisin, että se tarttuu siellä ihan väkisin, mutta se vaatii aikaa.

Mitä haluaisit sano niille, jotka voisivat harkita vapaaehtoistyötä joko harjoittelijana tai muuten vapaaehtoisena?

Kun olen käynyt kertomassa vapaaehtoistyöstä nuorille, olen törmännyt siihen, että koko maasta ajatellaan niin kuin ehkä itsekin ajattelin vuosia sitten. Minulla oli ihan erilainen kuva Israelista, ja maa vaikutti hirmu pelottavalta. Sen haluaisin kertoa, että miten kuva itselläni muuttui, ja sitä ei oikeastaan kukaan toinen voi kertoa vaan se täytyy kokea. Lämmöllä suosittelen. Olen positiivisena asiana huomannut, että nuoret tulevat sanomaan, että ”kun näki jotain konkreettista – esim. videon, tai tapasi jonkun, joka on ollut Israelissa – niin se muutti käsitystä, ja Israelia voisikin harkita”. Suosittelen, että lähtee katsomaan ja kokemaan. Sitä kokemusta ei varmasti tule katumaan.

Jos joku nyt haluaisi lähteä vapaaehtoiseksi, kerrotko vielä miten sinuun saa yhteyden?

Yhteyttä voi ottaa joko puhelimitse tai sähköpostilla: soilebar@yahoo.fi
Lisäksi meillä on Facebookissa vapaaehtoistyön osio Voluntary work in Israel. Tosiaan Facebookin kautta voi ottaa yhteyttä, sähköpostilla, puhelimitse tai Israelin Ystäviin, niin varmasti löytää perille.