Pekka Sartola kirjoitti aikanaan kirjan nimeltä Totuutena Valhe. Kirjan otsikko syöpyi mieleeni. Myöhemmin ryhdyin tutkimaan maallisia diktaattoreita ja hengellisiä kulttijohtajia mm. YLE Puheen ”12 diktaattoria” -ohjelmaa varten. Asteittain minulle kirkastui, että poliittisista, uskonnollisista ja muista aatteista voi tulla kultteja yllättävän helposti, koska kultilliset piirteet ovat osa aatteiden rakennusainesta. Erilaisten aatteiden kannattajat ja johtajat uskovat, että heidän aatteensa on ylivertainen ja lähes virheetön. Tästä seuraa, että he ovat omasta mielestään ylivertaisen oikeassa. Harva heistä harjoittaa merkittävää kritiikkiä omaa aatettaan kohtaan. Kriittinen kultin ja sen johtajien tarkastelu johtaa sitä harjoittavan erottamiseen kultista tai hän eroaa itse. Tästä johtuen aatteet harvemmin muuttavat merkittävästi sisältöään tai toimintojaan. Jeesus oli monella tapaa oman aikansa – kuten kaiken ihmiselle määrätyn ajan – kriitikko. Inhimillisesti tarkastellen hänenkin kohtalonsa osoittaa kuinka kriitikon pahimmillaan käy valtaa pitäviä vastaan. Roomalla ja sen juutalaisilla tukijoilla oli oma totuutensa, joka oli pitkälti valhetta Jeesuksen silmissä. He käyttivät valtajärjestelmää köyhien ja heikkojen sortamiseen ja omien etujensa ajamiseen välillä hyvinkin törkeällä tavalla. Kristikunnan historian kannalta oli irvokasta kun Rooman valtaeliitti ja roomalaiskatolinen kirkko löysivät toisensa. Syntyi paavin johtama feodaalilaitos, joka sorti kaikkia paitsi valtaeliittiä.

Yleinen ongelma niin poliittisissa kuin uskonnollisissakin aatteissa on, että ihmiskäsitys vieraantuu todellisuudesta. Oma ryhmä ja sen aatteet nähdään ainoaksi oikeaksi tieksi. Syntyy toimintamalli, jossa tarkoitus pyhittää keinot aatteen eteenpäin viemiseksi. Todellisuudesta erossa olevassa maailmankuvassa ihmiset ja aatteet ovat joko täysin hyviä tai täysin pahoja. Aatteissa, kuten uskonnoissakin voi aina olla jotakin hyvää ja jotakin pahaa. Ongelma syntyy kun vain oman aatteen ja uskonnon edustajat nähdään hyvinä ja muut täysin pahoina. Ellei kukaan haasta terveellä tavalla sisältäpäin uskottavasti ja merkittävästi näitä näkemyksiä, lopputulos voi olla hirvittävä sekä liikkeeseen kuuluville että ulkopuolisille. Kun aatteista katoaa rakentava ja terve kriittisyys omiin käsityksiin, ja erityisesti kun kriittisyys vaiennetaan, alkaa olla koossa ainekset kultin syntymiselle. Kultin synnyttyä kaikenlainen kritiikki kultin johtoa ja ajatusmaailmaa vastaan vaietaan ja toisinajattelijat eristetään yhteisöstä. Jäljelle jää yleensä pelkkä kulissi alkuperäisestä ajatusmaailmasta, jolla alun perin saattoi olla joku yleishyödyllinen tarkoitus. Mitä voimakkaampi kultti, sen suurempi valhe. Kultin jäsenet eivät voi valita kriittisyyden tietä, vaan he palvelevat aatettaan ilman valtaa päätöksentekoon.

Mikä tahansa poliittinen, uskonnollinen tai muu aate voi ajanoloon muuttua kultiksi. Kulttiin kuuluu yleensä aina korruptio ja suosikkijärjestelmä. Jos sinun ei katsota kuuluvan kultin ytimeen, olet marginaalissa. Lisäksi niin poliittisiin kuin uskonnollisiin aatteisiin kuuluu median hallinta. Tämä korostuu meidän ajassamme. Yleisesti ottaen ihmiset uskovat helposti, mitä heille mediassa kerrotaan ja vain harva omaa kriittistä luku- ja ajattelukykyä. Meidän pitää pysyä valppaina myös median esittämien totuuksien suhteen. Kuka meille kertoo totuuden? Mikä on totuuden lähde ja miten totuus perustellaan? Miksi tietyt asiat kuvataan totuutena? Mitä valheen puhuja hyötyy? Ehkä erityisesti nyt koronakriisin aikana meidän tulisi olla valppaita sen suhteen mitä esitetään totuutena. Kansalaisten vapauksia on kaikkialla maailmassa rajattu hyvinkin paljon. Pitää varoa, ettei uusien virus- tai vastaavien kriisien pelko johda kansalaisvapauksien pysyvämpään rajoittamiseen valtaeliitin haluamalla tavalla ohi todellisen tarpeen. Jos näin käy, on vaara, että demokratiasta aletaan luopua kohti harvainvaltaa ilman merkittävää oppositiota ja asiallista kritiikkiä.

Koska on vaikea muuttaa muiden aatteita tai uskontoja, niin tulisi aloittaa omista aatteista ja hyvissä ajoin harjoittaa niiden rakentavaa kriittistä tarkastelua etsien totuutta niin kauan kuin mahdollista. Tämä koskee niin Israel -kysymystä kuin muitakin tärkeitä kysymyksiä. Olkaamme rohkeat ja aloittakaamme totuuden etsintä! Minuakin on varoitettu, että jos yritän etsiä esim. Raamatun totuutta alkutekstien kirjoituksista – en vain käännöksistä – niin saatan olla jopa vaarallinen, koska en niele kaikkia kirjoituksia tai puheita sellaisenaan. Jokaisen pitäisi olla sen verran ”vaarallinen” vallitsevalle johdolle ja uskomuksille, että tarkistamme missä vaiheessa totuus alkaa muuttua valheeksi! Ei anneta periksi vääryydelle ja valheelle! Myönnetään omat puutteemme ja korjataan se, minkä näemme vääräksi. Yritetään tukea toistemme vahvuuksia ja auttaa toisiamme kamppailussa heikkouksiemme kanssa. Israelin ja kaikkien kansojen ainoa oikea Jumala iloitsee kun etsimme oikeudenmukaisuutta ja pyrimme totuuteen!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri