Suomessa on viime aikoina keskusteltu perustuslakivaliokunnan päätösten oikeellisuudesta ja puolueettomuudesta. Perustuslakivaliokunnassa päätökset tekevät poliitikot eli kansanedustajat, vaikka se kuulee myös itse kutsumiaan asiantuntijoita. Perustuslaki on jokaisen valtion tärkein laki, koska se määrittää valtion oikeusjärjestelmän perusteet ja ihmisten perusoikeudet. Tässä asiassa haasteena on esimerkiksi se, että kun maamme hallitus tekee lakiesityksiä, niiden perustuslainmukaisuuden käsittelee perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunnan enemmistön muodostavat hallituspuolueiden edustajat. Tällöin on olemassa vaara, että hallituspuolueet, jotka ovat yleensä yksimielisesti hallituksen esityksen takana, päättävät enemmistönsä turvin perustuslaillisuuden mukaisuudesta ja muista kysymyksistä hallituksen haluamaan suuntaan. Toki he kuuntelevat perustuslakivaliokunnan kutsumia asiantuntijoita ja perustuslakivaliokuntaa pyrkii kannanotoissaan yksimielisyyteen. Kuitenkin esimerkiksi ulkoministeri Pekka Haaviston tapauksessa, missä perustuslakivaliokunta totesi Haaviston toimineen vastoin lakia, kaksi vihreiden puolueen edustajaa jätti eriävän mielipiteen. Lisäksi paljastui vihreiden sähköpostiviestittely, joka kohdistui hallituspuolueiden perustuslakivaliokunnan jäseniin. Siitä sai käsityksen, että vihreät pyrkivät painostamaan hallituspuolueiden jäseniä ottamaan lievemmän kannan Haaviston tapaukseen.

Suomessa on olemassa oikeutettu huoli perustuslakivaliokunnan toiminnan puolueettomuudesta, kun puoluepolitiikot itse päättävät mikä on perustuslaillista. Normaalia olisi, että ulkopuolinen ja riippumaton perustuslakituomioistuin tekisi ko. päätökset. Toinen kysymys on, etteivät perustuslakivaliokunnan päätökset vaikuta edes sitovan hallitusta. Esimerkiksi nykyinenkin pääministeri on mennyt allekirjoittamaan Suomen hallituksen nimissä asioita, joita perustuslakivaliokunta piti ainakin osittain perustuslainvastaisina. Vaikka päätökset alistetaan eduskunnan hyväksyttäviksi niin hallituspuolueiden enemmistö eduskunnassa, yhdessä puolueiden ryhmäkurin kanssa, takaa päätösten läpimenon perustuslakivaliokunnan kannoista riippumatta.

Monessa asiassa puoluepolitiikka tunkeutuu kaikkialle ja hallituksen hyväksymiä ns. poliittisia lehmänkauppoja solmitaan ahkerasti jopa valtion korkeimpien virkamiestensä nimityksissä alemmista nyt puhumattakaan. Lehdistöllä ja yleensä medialla on sanottu olevan puoluevallan vahtikoiran rooli. Siksi esimerkiksi YLE:n uutisten luotettavuuteen uskoon yli 80% suomalaisista. Silti YLE toimii vallan vahtikoirana lähinnä vain pakon edessä. Lehdistöön suomalaiset luottavat lähes yhtä suurin numeroin, vaikka vain muutamat toimittajat ovat paljastaneet asioita, joita ei ole voitu täysin sivuuttaa. Yleensä ottaen suomalainen uutisointi lienee pohjoismaisella tasolla. Demokratian toteutumisen kannalta on haitallista, kun ihmiset eivät kykene yksipuolisen tiedon varassa erottamaan poliittisesti värittynyttä uutisointia muiden uutisten seasta.

Amerikan tapahtumien uutisointi Suomessa perustuu sieltä uutisia lähettävän CNN:n ja sitä vastaavien toimijoiden lähes suoraan kopiointiin ja yhteistyöhön niiden kanssa. Näin suomalaiset toimitukset säästävät merkittävästi rahaa, resursseja ja aikaa. Nämä ulkomaiset mediat ovat pääsääntöisesti kytköksissä yhtä poliittista ideologiaa edustaviin tahoihin. Esim. Iltasanomat ja Iltalehti käyttävät ko. uutismateriaalia lähes sellaisenaan, vaikka CNN ja muut päämediat ovat demokraattisen puolueen hallussa ja CNN nähdään yleisesti puolueen pää-äänenkannattajana. Wikileaksin sähköpostivuotojen kautta paljastui, että demokraattisen puolueen vaalikoneisto sanelee käytännöllisesti katsoen medialle, ehkä Fox Newsiä lukuun ottamatta, mitä niiden tulee kirjoittaa, minkälaisia kuvia julkaista ja mitä asioita painottaa demokraattisen puolueen hyväksi.

Kehitys, jossa ulkomaan uutiset ulkoistetaan amerikkalaiselle tai muulle toimijalle ilman itsenäistä tervettä kritiikkiä, on huolestuttava. Se on esimerkki globalisaatiosta, jossa kaikki arkipäivän toiminta on yhä enemmän puoluepolitiikkaa. Käytännössä esim. USA:n kaikki tärkeimmät virkamiehet valitaan tehtäviinsä puoluepoliittisen perustein. Usein ajatellaan, että maa on kaksipuoluemaa. Käytännössä demokraattinen puolue hallitsee isompia kaupunkeja ja suuria asutuskeskuksia, republikaanit pääasiassa maaseutua ja pieniä kaupunkeja. USA on pikemminkin yksipuoluejärjestelmä hallinnollisesti eri alueilla. Tämä mahdollistaa valtavan korruption. Kun korruption tutkijat suurissa kaupungeissa kuuluvat samaan puolueeseen kuin sen harjoittajat, ei liene ihme, että laajamittaista korruptiota ei saada Yhdysvalloissa paljastettua. Maan rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat ihmiset kuuluvat yleensä demokraattiseen puolueeseen ja sen lonkerot ulottuvat kaikkaille suurimpiin kaupunkeihin ja väestönkeskittymiin. Nämä rikkaat vaikutusvaltaiset ihmiset omistavat lähes koko median, joten heidän näkökulmansa ja tavoitteensa heijastuvat käytännössä katsoen suoraan median toimituksiin ja sisältöihin. Jos Suomen media alkaa kopioida amerikkalaisen median mallia, saatetaan suomalaisiakin aivopestä USA.ssa toimivan demokraattisen puolueen näkemyksillä ja tavoitteilla.

Suomen suurimmat mediat ja lehdet ovat itse leimanneet itsensä ”laatumediaksi”. Sen jälkeen ne ovat viestittäneet, että muu vaihtoehtoinen media on lähinnä valhemediaa. Suomeenkin on alettu markkinoida USA:n demokraattisen puolueen kehittämää faktantarkistusideologiaa, jossa tietyn valtapuolueen vastaiset näkemykset ja uutiset ovat valeuutisia. Kun tähän vielä lisätään sosiaalisen median, kuten Facebookin, Twitterin ja YouTuben yksipuolinen toiminta, joko estää tai liittää varoituksia faktantarkistajien kantojen mukaisesti sosiaalisen median kirjoituksiin, niin tilanne muistuttaa jo huolestuttavasti enemmän diktatuurimaiden kuin demokraattisten maiden toimintaa.

Tähän liittyy Kiinan kasvava vaikutusvalta kaikkialla maailmassa. Se näkyy mm. siinä, että Kiinan toimien kriittinen arvostelu on aina vähäisempää. Kiinan nykyinen, elinaikainen presidentti on luvannut kansalleen, että Kiina on vuoteen 2049 mennessä maailman ehdoton suurvalta kaikilla elämän sektoreilla. Kiinan valtion ideologia on valtiokapitalismi. Se on leviämässä ympäri maailmaa uutena sosialismin muotona. Yhä useampi ns. länsimaa on alkanut tukea ideologiaa erilaisten nimikkeiden ja toimintojen kautta tavallisen kansalaisen huomaamatta. Kun valtamedia tukee tai ainakin sallii ko. ideogian leviämistä, vaihtoehtoiselle medialle jää iso työkenttä, etenkin jos sen työ ja uutiset leimataan yleisesti valtamedian toimesta ”valhemediaksi” ja ”valheuutisiksi”.

Kaikki edellä mainitut asiat alleviivaavat sitä, että kansalaisten perusoikeuksia pitäisi kunnioittaa. Määrätietoinen ihmisten manipulointi on vaaraksi demokratialle. Erityisen räikeästi tämä tulee esille Israelista uutisoitaessa. Israel-uutiset tuntuvat usein heijastavan enemmänkin uutistoimistojen ideologista katsantokantaa kuin todellista journalistista otetta. Israelin asioista pitäisi tiedottaa ja kertoa mahdollisimman todenmukaisesti, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus ymmärtää maan tilannetta. Shalom-lehti pyrkii osaltaan kertomaan Israel-asioista totuudellisesti. Aloittaessamme uutta vuotta 2021 pyrimme toteuttamaan tätä meille uskottua tehtävää.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri