Shalom lehden pääkirjoitus syyskuu

Länsimaissa olemme tottuneet korostamaan demokratian merkitystä. Olemme tottuneet ihailemaan ja arvostamaan demokratiaa ja uskomme, että sitä kautta valta on sillä, jolle se kuuluu eli kansalla. Vähemmistön suojaksi perustuslakeihin on kirjattu pykäliä, joilla on toivottu turvattavan myös vähemmistön oikeuksia. Käytännössä tämä on tarkoittanut lähinnä suuremman määräenemmistön vaatimuksia perustuslain takaamien perusoikeuksien osalta lakeja säätävän elimen eli Suomessa eduskunnan päättäessä asioista. Siitä mitkä lait ja asetukset vaativat suuremman enemmistön niistä päätettäessä valvoo, tutkii ja päättää erillinen perustuslakituomioistuin tai vastaava. Suomessa perustuslain noudattamista ja sitä, mikä laki tai säädös vaatii määräenemmistön, käsittelee eduskunnan perustusvaliokunta. Se käsittelee pääasiassa Suomen hallituksen antamien esitysten ja lakiehdotusten perustuslaillisia näkökohtia ja antaa niistä lausuntonsa.

Perustuslakivaliokunta muodostuu eduskunnan voimasuhteiden mukaan valituista kansanedustajista, jotka eduskuntaryhmät ovat sinne valinneet. Valiokunta pyrkii yksimielisiin päätöksiin. Kuitenkin kun niistä äänestetään riittää yksinkertainen enemmistö. Näin ollen hallituspuolueiden ollessa enemmistönä ne saavat oman näkemyksensä läpi jos hallituspuolueiden edustajat äänestävät hallituksen esitysten mukaisesti. Nykykäytännön mukaan vaikuttaa myös siltä, että hallitus voi jopa ohittaa perustuslakivaliokunnan joitakin suosituksia tai jopa päätöksiä. Viime aikoina perustuslakivaliokunnassa on tapahtunut sellaistakin, että on jätetty eriäväkin mielipide kuten ulkoministeri Haaviston virkarikossyyteasiassa. Tämä eriävä mielipide ei kuitenkaan vaikuttanut lopulliseen päätökseen.

Kaikista kauniista ja ylevästä puheista huolimatta vaikuttaa siltä, että ainakin hallitusten esitysten kohdalla hallituspuolueet, joilla on enemmistö petustuslakivaliokunnassa, sanelevat valiokunnan suositukset ja päätökset tiukan paikan tullen. Eduskunnan ei-hallituspuolueilla ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa perustuslakivaliokunnan päätöksiin mikäli niistä äänestetään. Tästä seuraa, että Suomessa toteutuu kyllä enemmistövalta, mutta vähemmistön perustuslailliset oikeudet riippuvat monessa kysymyksessä enemmänkin hallituspuolueiden tulkinnasta ja halusta toteuttaa omaa hallitusohjelmaansa. Toinen vakava perustuslaillinen ongelma on hallituksen eri ministeriöiden ohjauskirjeet. Iltasanomien haastatteleman perustuslakiasiantuntijan, Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtorin Pauli Rautiaisen mukaan ne ovat usein sekavia, keskenään ristiriitaisia ja ohittavat välillä eduskunnan päättävänä elimenä. Ministeriöiden ohjauskirjeiden sijaan hallituksen pitäisi tehdä eduskunnalle selkeitä lakiesityksiä silloin kun ohjauskirjeet käsittelevät ihmisten perusoikeuksiin puuttumista.

Käytännössä Suomen hallituksessa esitykset ja päätökset valmistellaan kulissien takana pienessä piirissä. Voimme miettiä, kuinka hyvin demokratia ja kansanvalta todellisuudessa toimii.

Suomen hallitus saattaa saada eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä läpi lakeja, asetuksia ja säädöksiä, jotka saattavat loukata kansalaisten perusoikeuksia. Tästä on hyvänä esimerkkinä kansanedustaja Päivi Räsäsen syyte siitä, että hän olisi syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan luettuaan tai kirjoitettuaan tiettyjä raamatunlauseita. Räsänen vetoaakin puolustuksessaan mm. jokaisen kansalaisen perusoikeuteen harjoittaa omaa uskontoaan ja sen mukaista uskoaan. Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan meni aikanaan eduskunnassa läpi sellaisenaan yksinkertaisella enemmistöllä. Valtakunnan syyttäjä vetoaakin Päivi Räsäsen syytteennoston yhteydessä siihen, että Päivi voi lukea tai kirjoittaa lainaten raamatunkohtia, mutta tekstistä tai puheesta ei saa ilmetä, että hän hyväksyy raamatuntekstin sisällön jos valtakunnansyyttäjä katsoo ko. tekstin täyttävän kiihotukseen kansanryhmää kohtaan -lain tunnusmerkistön.

Edellä mainitut asiat voivat siis tapahtua maassamme, jota pidetään demokratian mallimaana. Ei ole ihme, että monet aidot diktatuurit näkevät läntiset demokratiat, kuten Suomen eduskunnan päätökset, samanlaisena pienen valtaeliitin kulissina kuin omassa maassaankin. Ne hyödyntävät tilannetta poliittisessa propagandassaan ja toiminnassaan. Tästä seuraa, että kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, todellista valtaa käyttää enenevässä määrin pääasiassa pieni toimijajoukko. Käytännössä pääministeri voi sopia asiat ja hallituksen esitykset eduskunnalle muutaman hallituspuolueen johtajan kanssa ja ne toteutuvat lähes sellaisenaan eduskunnan lainsäädännössä hallituspuolueiden yksinkertaisen enemmistön turvin. Sama asia, eli pienen valtaeliitin mahdollisuus päättää asioista tahtomallaan tavalla, koskee kaikkialla maailmassa niin taloudellista, sotilaallista kuin hengellistäkin vallankäyttöä. Tämän takia tavallisen kansalaisen on vaikea vaikuttaa käytännön päätöksentekoon. Kansalaiset joutuvat lähinnä kantamaan päätösten seuraukset omassa jokapäiväisessä elämässään.

Maallistuneissa länsimaissa Raamattu ja sen arvomaailma on ollut jatkuvien hyökkäysten kohde. Tilannetta on vielä pahentanut hengellisten auktoriteettien yhä suurempi tahto myötäillä yhteiskunnan muutoksia raamatunopetuksista riippumatta. Kun hengellisellä puolella tapahtuu yhä jyrkempi Sanasta luopuminen niin mitä jää hengellisyydestä jäljelle? Kulissitko? Tänä aika näemme kuinka tärkeää on pitää kiinni Jumalan sanasta! Älkäämmekö horjuko siitä myöskään Israel-työn osalta! Uskonnonharjoitus ja uskonvapaus kuuluvat meidän kaikkien perusoikeuksiin myös Suomessa. Raamattu on uskoville pyhä kirja ja sitä on voitava lukea ja lainata ilman, että on vaarassa joutua syytettynä oikeuteen.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri