Koronavirus on saanut aikaan maailmanlaajuista paniikkia. Ihmiset ovat huolissaan omasta ja omaistensa turvallisuudesta. Huolenaiheena on fyysinen, henkinen ja taloudellinen turvallisuus. Pelkona on, että joku tai kaikki näistä asioista ovat vakavasti uhattuna. Tällainen reaktio on normaalia ja perusteltua tässä tilanteessa. Pelko on tullut osaksi vakavaa todellisuutta sekä Suomessa että myös Israelissa.

Koronaviruksen aiheuttaman pandemian keskellä on jäänyt vähemmälle huomiolle maailman uskonnollisten kirkkojen ja yhteisöjen sulkeutuminen. Ne eivät ole vain laajasti sulkeneet kirkkojensa ja seurakuntatilojensa ovet yleisötilaisuuksista, vaan ne ovat ajautuneet monella tapaa laajamittaiseen epävarmuuden tilaan koskien nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Samalla kun ne etsivät ratkaisua mm. uskottavuushaasteeseensa pandemian kourissa, niiden on täytynyt tunnustaa oma epävarmuutensa ja voimattomuutensa pandemian synnyttämän kriisin pikaisesta ratkaisusta.

Tämä on aivan uusi tilanne koko maailmassa. Aina ennen kirkot ovat lähes täyttyneet rukoilevista ihmisistä vakavien kriisien aikana. Nyt monin paikoin kirkot ovat olleet kiinni. Kyse on tässäkin täysin ymmärrettävästä toiminnasta kirkkojen ja hengellisten yhteisöjen taholta. Syntyneen toimintavajeen ne ovat pyrkineet korvaamaan etä- ja internet -tilaisuuksilla. Ongelmaksi on muodostunut kuitenkin välitön ihmisten läheisyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksen puute. Onkin vaarana, että ihmiset vieraantuvat yhä enemmän kirkoistaan ja oman hengellisen yhteisönsä toiminnasta, varsinkin, jos yhteistä toimintaa ei juurikaan ole tai se on vähäistä. Tämä voi johtaa yhä syvenevään maallistumiskehitykseen.

Voidaan siis hyvällä syyllä kysyä: mihin kirkkoja ja hengellisiä yhteisöjä enää tarvitaan, jos niiden toiminta korona- tai muiden vastaavien pandemian aikana lähes lamaantuu. Eikö juuri hengellisten yhteisöjen paikka olisi pandemioiden vastaisen rintaman kärjessä? Voidaan kysyä, nukkuvatko kirkot ja hengelliset yhteisöt näinä haastavina aikoina, kun niiden pitäisi kaiken normaalin ymmärryksen mukaan olla uhan vastaisen taistelun eturivissä ellei jopa johdossa? Miten tällainen uskonyhteisöjen nykylama on ylipäänsä mahdollinen? Missä ovat uskontaistelujoukot?

Israelin kansa on Raamatun Jumalan suunnitelmissa erityinen kansa. Sen tulisi Raamatun mukaan olla kirkkautena muiden kansojen keskellä ja johtaa hengellistä sodankäyntiä pahuutta, uhkia ja haasteita vastaan. Siksi olisi tärkeää, että Israelin kansa heräisi ottamaan vastuuta Raamatussa heille annetusta tehtävästä. Israelin kansan lopullinen tehtävä on ennen kaikkea hengellinen. Nyt tuo kansa on osoittanut huippukykynsä monella maallisella sektorilla. Olisiko nyt hengellisen heräämisen aika?

Israelin Ystävinä voimme tukea Israelin kärsivää ja haavoitettua kansaa monella tapaa erityisesti näin pandemiakriisin keskellä. Kaikki tuki onkin nyt erityisen tärkeää. Meidänkin tehtävämme on ensisijaisesti hengellinen. Siksi meidän tulee omalta osaltamme seisoa Israelin rinnalla myös hengellisesti ja nähdä Raamatun pohjalta uskon silmin mitä nyt on laajemminkin tapahtumassa. Nyt ei ole aika nukkua, vaan herätä, ettei pandemia johda hengelliseen lamaan, vaan hengelliseen tarkasteluun ja uudistumiseen kohdallamme. Tähän taisteluun tarvitaan meitä jokaista, niin täällä Suomessa kuin Israelissakin. Olethan mukana?

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri