Shalom -lehden pääkirjoitus, syyskuu 2019

Vietimme kauniin ikimuistoisen kesäkonferenssin 9-11.8.2019 Savossa Tuusniemellä. Tällä kertaa kaikki ei ollutkaan ”vain kuulijan vastuulla”, koska paikalla oli paljon muitakin puhujia kuin savolaisia. Suurin osa puhujista oli eri puolilta suomea ja pastori Rafi Shimon tuli Israelista asti kertomaan Israelin kuulumisia. Viktor Klimenko kohotti meidät laulullaan Israel -tunnelmiin ja Ariel Livson toi Suomen juutalaisen yhteisön lämpimät terveiset tilaisuuteen. Olimme todella siunattuja konferenssin monipuolisesta annista. Suuret kiitokset paikallisille vapaaehtoisille järjestäjille, seurakunnalle ja kunnanjohtajan alaisuudessa toimineille kunnan työntekijöille. Saimme nauttia hyvin organisoidusta ja innostavasta konferenssista.

Konferenssin teema oli ”että he yhtä olisivat” ja se toteutui mielestäni erittäin onnistuneesti. Konferenssissa olimme kaikki yhtä – niin juutalaiset kuin ei-juutalaiset osallistujat – meillä oli yhteinen tavoite juutalaisen kansan parhaaksi ja yksi mieli sen saavuttamiseksi. Olimme kuin yhtä suurta perhettä jota paikalliset johtajat Eino Räsänen ja aluepastori tuttavallisesti sanottuna Paula kaitsivat yhdessä tilaisuuksien juontajien ja taustajoukkojen kanssa.

Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Konferenssin keskusteluissa ja opetuksissa nousi esille hengellinen antisemitismi. Sen juuret ovat syvällä alun perin lähes yksinomaan noin 1000 -vuodeksi roomalaiskatoliseksi kehittyneen kristinuskon ytimessä. Siinä, kuinka juutalaiseen Jumalan omaisuuskansaan suhtaudutaan ja kuinka sitä kohdellaan evankeliumin valossa. Valitettavasti kristinusko on historiansa aikana usein tarjonnut juutalaisille enemmän pimeyttä kuin valoa. Juutalaisia on vainottu eri aikoina Jeesuksen ja kristinuskon nimissä keinoja kaihtamatta ja hurskastellen. Tässä ei mitään ylvästelemisen aihetta. Paremminkin häpeän ja katumuksen paikka vaikka emme itse olekaan olleet historiallisen antisemitismin sanansaattajia. Toki aina on ollut aitoja kristittyjä, jotka ovat olleet antisemitismiä vastaan.

Hengellinen antisemitismi kieltää mm. juutalaisten kyvyn ymmärtää oman uskonsa perustaa jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi. On täysin ymmärrettävää, että juutalaiset uskovat käsittävänsä meitä paremmin ainakin ns. Vanhan testamentin alkukielen sisältöä ja merkityksiä. He uskovat siihen mitä on kirjoitettu ja täydentävät sitä suullisella perimätiedolla. Se etteivät juutalaiset oppineet löydä monia kristittyjen sieltä löytämiä asioita johtuu usein – ei sokeudesta – vaan siitä, ettei monia niitä asioita ole alkuperäisessä tekstissä kirjaimellisesti. Ne voivat perustua kristittyjen teologien vapaaseen tulkintaan oman vakaumuksensa pohjalta.

Välillä käy niin, että jos ei ole oikeaa tietoa toisten uskon perusteista syntyy ennakkoluuloja, jotka alkavat elää omaa elämäänsä. Usein kristittyjen opettajien ja saarnaajien ongelma ja haaste on esiintyä kirjaimellisen raamatunselityksen asiantuntijana tuntematta Raamatun alkukieliä ja niiden sisältöä. Silloin on vaara esittää sellaista, mitä ei ainakaan kirjaimellisesti alkuteksteissä sanota. Tämä on johtanut kautta historian ristiriitaan esim. Vanhan testamentin tekstin juutalaisten asiantuntijoiden kanssa, jotka voivat kiistatta tuoda esiin kristittyjen opettajien ja saarnaajien kielen- ja tekstinymmärtämisen heikkoudet. Esim. jokainen Vanhan testamentin alkukielten vakavasti otettava tutkija tietää, ettei esim. Jeesusta voi johtaa suoraan alkukielisestä Vanhasta testamentista. Jos voisi, niin juutalaiset oppineet olisivat näin jo kauan aikaa sitten tehneet uskollisuudesta alkukieltä kohtaan. Perustelut ovat siis ei-kirjaimellisia. Kestävät perustelut ovat enemmänkin sisällöllisiä ja nousevat Uuden testamentin lähtökohdista käsin.

Kun toimimme juutalaisten kanssa tai hyväksi, niin meidän tulisi kunnioittaa heitä ihmisinä ja tunnustaa tosiasiat: juutalaiset oppineet ovat asiantuntijoita Vanhan testamentin tutkimuksessa. Näin voisi kehittyä aitoa kiinnostusta Vanhan testamentin tutkimiseen myös kristittyjen opettajien ja oppilaiden keskuudessa. Ei terve väittelykään olisi pahitteeksi, vaan kaikille osapuolille ehkä jopa siunaukseksi.

Hyvää ja siunattua syksyä kaikille Shalom -lehden lukijoille!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri