Shalom -lehden lukijoiden Israelin matka lähestyy. Nyt on hyvä hetki pohtia sekä Suomessa että Israelissa vapaaehtoistemme tekemää työtä Israelin eri laitoksissa. Kotimaan työtämme tulisi tehostaa ja monipuolistaa samaan aikaan kun kehitämme Israelissa vapaaehtois- ja muita työmuotoja yhdessä juutalaisten toimijoiden sekä arabikristittyjen kanssa. Pitkäjänteisen työn tuloksena Israelin Ystävät ry:llä on kestävät ja erittäin hyvät suhteet kaikkiin yhteistyökumppaneihimme sekä Israelissa että Suomessa. Yhdistyksemme kautta on Suomesta vuosittain Israelissa vapaaehtoisia toiseksi eniten koko maailmasta. Israelin Ystävät ry:n lähettämät vapaaehtoiset saavat hyvän kuvan Israelista ja sen todellisuudesta. Lisäksi he oppivat käytännön hepreankieltä merkittävästi. Valitettavasti nämä innokkaat vapaaehtoiset päätyvät harvoin paikallisosastojemme johtopaikoille. Saattaa olla, että sukupolvien välinen kuilu ja ehkä joskus jopa vanhoista tavoista kiinnipitäminen estää innokkaita nuoria aikuisia pääsemästä eteenpäin. Näin varmasti tapahtuu myös meidän organisaatiossamme. Toivottavasti nuoremmatkin löytävät tehtävänsä ja paikkansa toiminnassamme ja toivottavasti me osaamme olla siinä heitä tukemassa.
Olen kiertänyt Suomen eri seurakuntia pian 24 -vuoden ajan pääasiassa Israelin juutalaisten kanssa. Innostavinta on ollut nähdä niitä Israelin ystäviä, jotka ovat ilmaisseet tukensa juutalaiselle maalle ja kansalle. Joskus olemme kohdanneet myös outoa suhtautumista Israeliin ja juutalaisiin. Tällaisessa ajattelussa Israel -ystävyys halutaan rajata tietyn opillisen ajatusmallin mukaisesti. Mutta yksipuoliset ja omavanhurskauteen johtavat ajatusmallit ovat historiallisestikin valitettavan usein muodostuneet kannattajiensa terveelle ajattelulle ja uskolle vaarallisiksi, jopa kulteiksi. Juutalaiset vieraani ovat kertoneet havaintojaan kuinka rakkaus Israelia kohtaan voi kääntyä äärifanatismiksi. Tällainen rakkaus ei ole enää rakkautta, vaan fanaattista oman näkemyksen sokeaa julistamista ja toisin ajattelevien lakihenkistä tuomitsemista. Yksipuoliset, ”oikeaoppisuutta” korostavat ja kristillisenä esiintyvät ajatusrakennelmat voivat saada jopa hengellisen antisemitismin piirteitä. Juutalaisten ”pelastamisesta” omien uskomusten kautta voi tulla pakkomielle. Tällöin ei korosteta uskomisen- ja tahdon vapautta, vaan samanhenkisten yhteenkuuluvuutta ja pakkoa uskoa uskonnollisen liikkeen eliitin muodostaman opin mukaan.
Viime aikoina olen kiertänyt Suomea myös Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbi Simon Livsonin kanssa. Olemme kohdanneet varsin vähän suoranaista hengellistä antisemitismiä. Varmaan, koska kuulijat ovat pääasiassa vakaita ja harkitsevia IY:n jäseniä. Silti joillakin ulkopuolisina kokoukseen tulijoilla on selvästi ollut hengelliseen antisemitismiin viittaavia ajatuksia. Heille juutalaiset ovat ennemminkin hengellisen vihan ja pakkokäännytyksen kohteita. Oikea evankeliumi on iloinen ja täysin vapaaehtoinen asia johon ei sisälly pakkoa tai hengellistä alistamista. Yksipuolisten raamatunkohtien esillä pitäminen (varsinkin, jos ei tunne raamatun alkukieliä) voi johtaa tyhmiinkin väitteisiin. Kun olen esimerkiksi tilaisuuksissa yrittänyt oikaista kiihkeimpiä alkutekstin vastaisia tulkintoja, olen saanut joidenkin huhumyllyssä juutalaisuuteen kääntyneen maineen! Tämä vain koska puolustan alkutekstiä mahdollisimman puolueettomasti.
Toisaalta jokunen aika sitten nuo samat tahot syyttivät minua ”liiallisesta kristillisyydestä”. Välillä olen siis joidenkin mielestä liian kristitty ja välillä liian juutalainen. Kyllä ylirabbi Livsonillakin on välillä ihmettelemistä meidän kristittyjen keskellä. Osa kristityistä on niin kaksinaamaisia juutalaisten edessä, että heitäkin oikein puistattaa. Meitäkin pitäisi puistattaa se kun edessäpäin ollaan niin juutalaisia ja annetaan jopa ymmärtää, ettei miltei olla edes kristittyjä. Takanapäin ja suljetussa piirissä, kun juutalaisia ei ole paikalla, paljastuu asioiden todellinen luonne: Yritetään hyötyä ja käyttää juutalaisia omiin tarkoituksiin hengellisen antisemitismin luonteen mukaan.
Juutalaisilla ja ei-juutalaisilla on paljon opittavaa toisiltaan. Pitää kuunnella toisiamme ja tehdä yhteistyötä yrittämättä pakkosyöttää omaa uskoaan. Tärkeää on pitäytyä Raamattuun työmme korkeimpana ohjeena. Kun kohtaamme toisemme ilman ennakkoluuloja vapaudumme turhista peloistamme ja uskallamme olla niin samaa kuin eri mieltä rakkaudellisessa hengessä. Siten tulemme parhaiten kuulluksi. Evankeliumi on ilosanoma eikä vihan tai pakon sanoma. Nähdään pian yhteisissä tilaisuuksissamme, hyvät Shalom -lehden lukijat ja Israelin Ystävät!
Shalom terveisin, Ilkka Vakkuri