Shalom -lehden pääkirjoitus maaliskuu

Israelin, Lähi-idän ja meidän kaikkien tulevaisuus

Jokaisella on varmaan ollut tilanteita tai hetkiä, jolloin meidän on ollut vaikea ennustaa tulevaisuutta. Tätä varten mm. erilaisissa johtamistaidon kouluissa ja koulutuksissa korostetaan ennakoinnin tärkeyttä. Ennakoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuden vaihtoehtojen läpikäymistä ja niistä tehtävien johtopäätösten arviointia sekä niiden mukaan ennalta toimimista tai toimimatta jättämistä. Ennakointi on tärkeä osa kaikkea ajallista ja kokonaisvaltaista suunnittelua. Ilman ennakointia olisimme jatkuvasti tilanteissa, joihin emme olisi varautuneet. Ennakoinnissa käytetään hyväksi tietoa kanssaihmisten toimintamalleista ja niiden poikkeamista. Ennakointiin kuuluu myös muun materiaalisen maailman yllättävienkin tapahtumien huomioon ottamista, ainakin varasuunnitelmissa. Usein kuitenkin aivomme ovat kuormittuneet ja tunteet yms. aivotoiminnan muodot saattavat estää normaalin ennakoimisen tai eri vaihtoehtojen monipuolisen hyödyntämisen varasuunnitelmien muodossa. Tämä tulee esille lähes päivittäin kun saatamme ajautua samojen ongelmien keskelle kerta toisen jälkeen. Tätä kuvastaa sanonta ”historia toistaa itseään”. Ongelma tuon sananlaskun kohdalla on, että historia ei koskaan toista itseään täsmälleen samalla tavalla. Jokaisella ajanjaksolla ja kulttuurilla on erityispiirteensä, jotka monimutkaistavat historiasta oppimista. Lisäksi – kun on itse osa historiaa – välillä on vaikeaa ”nähdä metsää puilta”.

Edellä mainittu pätee maalliseen historiaan, mutta sillä on merkitystä myös mm. raamatuntutkimuksessa, Raamatun sisällön tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkimuksissa on todettu, että raamatuntekstien tulkinta on vaihdellut historian kuluessa noudattaen pääpiirteissään kulloisenkin yhteisön, yhteiskunnan ja kulttuurin arvopohjaa, asenteita ja tavoitteita. Kristinuskossa raamatuntulkinta on noudattanut edellä mainittua kehitystä. Tähän mennessä yhteiskuntien, yhteisöjen ja kulttuurien arvopohja lännessä on ollut raamatunarvoja kunnioittavaa ja tulkinta on ollut enemmän tai vähemmän konservatiivista.

Länsimaissa olemme voimakkaassa arvojen, asenteiden ja kulttuurien murroksessa. Tämä näkyy lähes kaikilla elämän alueilla. Siksi meidän kaikkien olisi viimeistään nyt ennakoitava eri suuntauksia, jotta tietäisimme mitä meidän tulisi tehdä kun haluamme puolustaa meille tärkeitä raamatullisia perusarvoja. Ne pitäisi viimeistään nyt määritellä Raamatun pohjalta. Kuitenkin tuntuu ja näyttää välillä siltä, että nuo meille kalliit perusarvot ollaan vertauskuvaannollisesti siirtämässä vanhainkotien ja palvelutalojen vuodeosastoille. Vanhempien ihmisten kuoltua monet tärkeät perusarvot päätyvät hautaan heidän mukanaan. Mutta ennen kuin liikaa intoilemme tai alamme vouhottaa asiasta, olisi tärkeää määrittää nuo arvot nykyajassa syvällisen ja alkukielisen raamatuntutkimuksen pohjalta. Tämän jälkeen meidän tulisi arvioida mihin nykyinen kehitys johtaa tai ei johda länsimaissa jos mihinkään ei puututa. Sitten olisi aika etsiä keinoja perusarvojen säilyttämiseksi.

Juutalainen kansa on historiansa kuluessa saanut oppia elämään vaikeuksien, petosten ja vääristelyn keskellä. Se on kuitenkin onnistunut säilyttämään pitkän tähtäyksen toimintakykynsä. Historia on opettanut juutalaiselle kansalle ennakoinnin tärkeyden. Nyt kun Israel on itsenäinen ja sotilaallisesti voimakas valtio, se on päättänyt puolustaa itseään ja arvopohjaansa. Näin tapahtuu vaikka Israelin asukkaiden arvopohja on ollut yleisesti varsin voimakkaassa murroksessa viime vuosikymmeninä ja vuosina. Tämän pohjalta on syntynyt viime vuosina nähty uusi sotilasstrategia, jossa Israel ennakoi vastustajien toimintaa ja iskee ensin ennen kuin nämä ehtivät iskeä. Tätä edustaa ajattelu, että jos haluat välttää sodan niin estä vastustajaa aloittamasta sotaa heikentämällä sen kaikkea kapasiteettia sodankäymiseen. Kun tämä strategia toimii – kuten olemme nähneet toimivan mm. eri kohteisiin tehtävien iskujen ja nettihakkeroinnin muodossa – niin vastustajan on aika turhaa ryhtyä sotaan, jonka se ilmeisesti häviäisi. Nyt olemme tilanteessa, jossa Israelin turvallisuuselimet joutuvat harkitsemaan vakavaa iskua Iranin ydinaseita kehittäviä ydinlaitoksia vastaan.

Tässä tilanteessa USA:n uusi presidentti Joe Biden on vaikeassa asemassa. Hänen puolueessaan on voimakas maanlaajuinen kannattajakunta, joka suhtautuu Israeliin kriittisesti ja osa jopa kannattaa Israelin tuhoamista. Toisaalta hänen puolueensa sai ja on aina saanut valtaenemmistön USA:n juutalaisten äänistä. Kumman joukon sana painaa enemmän? Vastaukset tähän kysymykseen eivät ole helppoja. Israel toimii joka tapauksessa oman etunsa mukaan. Tämä korostuu erityisesti, jos Biden alkaa tehdä Israelin kannalta huonoja sopimuksia Iranin kanssa. Israel odottaakin USA:lta tekoja pelkkien puheiden sijaan. Tulevaisuus näyttää kuinka tässä kysymyksessä käy. Tätäkin seikkaa on hyvä ennakoida, riippumatta mitä kantaa kukin on, sillä panoksena voi jossakin vaiheessa olla rajoitettu tai jopa rajoittamaton ydinsota. Se ei kuitenkaan liene kenenkään todellinen etu. Aika näyttää ja me seuraamme tapahtumien kulkua.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri