Shalom -lehden pääkirjoitus maaliskuu 2020

Negatiivisella tiedottamisella ja uutisoinnilla on yleensä haitallisia vaikutuksia. Negatiivisilla asenteilla ja informaatiolla ei yleensä ratkaista ongelmia eikä synnytetä uusia ratkaisumalleja. Tämä koskee niin Suomen kuin myös kansainvälisen median toimintaa. Esim. Suomessa media rummuttaa jatkuvasti ajatusta kuinka maaseutu on tyhjenemässä ja asuntojen arvot putoamassa lähelle nollaa. Media viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan väestö lisääntyy ja asuntojen hinnat kehittyvät nousujohteisesti vain kolmessa kasvukeskuksessa: Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Tämä usein esillä oleva asia esitetään ilman sen pohtimista mikä olisi ratkaisu ongelmaan.

Maaseudulla asumisen aliarvioiminen aiheuttaa yhä enemmän katkeruutta ja lähes paniikin omaisia tuntemuksia siellä asuville. Nämä ihmiset ovat osaltaan luoneet Suomen hyvinvointivaltion ja heidän maallisen työnsä tärkein hedelmä on usein oma asunto. Nyt arvioidaan – ainakin median mukaan – että heidän kiinteistönsä menettävät arvonsa. Toisin sanoen: heidän maallisen elämäntyönsä taloudellinen saavutus on lähes kokonaan häviämässä ennusteiden pohjattomaan suohon. Tällainen negatiivinen toitottaminen vain vahvistaa negatiivista arvonkehitystä.

Negatiivisen tiedottamisen motiivina on varmaan osittain myös ihmisten varoittaminen maaseutua koskevasta vaarallisesta kehityssuunnasta. Mutta onko tällaisessa mediatiedottamisessa lopulta mitään hyötyä saavutettavissa? Olisiko tärkeämpää keskittyä etsimään ratkaisuja ongelmaan, joka syntyy väestön ja työpaikkojen keskittymisestä suuriin kaupunkeihin? Tämä trendi on toki maailmanlaajuinen ja se on johtamassa moniin ongelmiin väestön ja työpaikkojen keskittyessä suuriin kasvukeskuksiin.

Sama trendi, tosin pienempänä, on nähtävissä myös Israelissa. Kuitenkin Israelin media keskittyy kauhukuvien maalaamisen sijaan viestittämään ajatusta, että koko Israelin maa tulee asuttaa ja työpaikat säilyttää myös maaseudulla. Tätä on tuettu voimakkaalla aluepolitiikalla, joka tähtää – jo Israelin turvallisuudenkin kannalta – siihen, että maa olisi laajalti asuttu. Tämän seurauksena nuoria ihmisiä löytyy niin kaupungeista kuin maaseudultakin, samoin työpaikkoja. Israel tietää myös, miten tärkeä on sen maatalouden omavaraisuus mahdollisia kriisejä silmällä pitäen.

Meillä Suomessa tulisi herätä tähän kysymykseen maatalouden mahdollisimman korkeasta omavaraisuudesta ja koko maan pitämisestä asuttuna. On aivan käsittämätöntä, että Suomen hallitus ja poliitikot eivät ainakaan toistaiseksi ole näyttäneet tekevän kovinkaan konkreettisia tekoja tai päätöksiä aluepolitiikan kokonaisvaltaiseksi hoitamiseksi. Ikään kuin monet muut asiat olisivat paljon tärkeämpiä. Tähän lienee syynä se, että poliitikot ja poliittiset puolueet tähyävät kasvukeskusten äänestäjien kosiskeluun ja ovat hyvin varovaisia ei-kasvukeskusten asioiden ajamiselle. Olemme voineet lukea jopa sellaisia kommentteja tiettyjen puolueiden edustajien taholta, että miksi pyrkiä viivyttämään väistämättömästi tapahtuvaa kehitystä. Annetaan ihmisten vain vapaasti muuttaa kasvukeskuksiin.

Ymmärtääkseni meidän kannattaisi ottaa oppia Israelin aluepolitiikasta, jossa maaseudun ja ei-kasvukeskusten säilyttäminen asuttuna nähdään yhteisenä etuna. Jos nykyinen trendi jatkuu, se voi johtaa jopa maatalouden kriisiomavaraisuuden vaaralliseen heikkenemiseen ja olla uhka turvallisuudellemme mahdollisissa kriisitilanteissa. Puhumattakaan ihmisten kiinteistöomaisuuden arvonromahduksen vaikutuksista sekä kansantalouteen, että yrittämisen haluun ja jaksamiseen maaseudulla.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri