Kristillinen joulu ja juutalaisten Hanukka -juhla ovat valon juhlia. Erityisesti täällä pohjoisella alueella, missä Suomikin sijaitsee, valoa tarvitaan synkkyyden keskellä vuoden pimeimpänä ajanjaksona. Valitettavasti niin Suomen juutalaiset kuin kristitytkin joutuvat ainakin vielä tämän joulun ja Hanukka-ajan viettämään Covid 19 -sairauden varjossa. Tilanne ei ole toivoton, mutta huolestuttava. Se raastaa erityisesti yksin eläviä vanhuksia riippumatta siitä, onko heidät rokotettu vai ei.

Covid 19 -viruksen leviäminen ja muut vakavat ihmiskunnan uhkatekijät saavat meidät uskovat miettimään perimmäistä kysymystä siitä, miksi Jumala sallii kärsimystä? Tämä kysymys on sekä kristityille, että erityisesti juutalaisille vakava ja haasteellinen kysymys. Voimme tarjota siihen monia näennäisvastauksia. Yksi tyypillinen vastaus on, että ei ole kysymys Jumalan sallimuksesta vaan ihmisen pahuudesta. Tällä tavalla yritetään kiertää kysymys Jumalan sallimuksesta tai vastuusta jollekin muulle taholle. Näin yritetään ikäänkuin ulkoistaa paha. Tätä perustellaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa esiintyvällä ajatuksella, että ihmisen liha on paha. Näin ollen ajatellaan, että ihminen itse, tai Uuden testamentin mukaan jopa paholainen on syypää kärsimykseen.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Ongelmana on, että mitään ei voi tapahtua Jumalan sallimatta. Toisin sanoen jos Jumala ei salli kärsimystä, silloin ei ole kärsimystä. Näin päätellen lopullinen syy kärsimykseen ei voi olla ihmisen ajatukset tai teot, vaan Jumalan päätös. Tätä tosiasiaa on vaikea kumota tai muuksi muuttaa. Kaikkivaltiaana Jumalalla on oikeus toteuttaa tahtoaan riippumatta siitä miten me asian koemme tai näemme. Vaikuttaa siltä, että ainoa kestävä ja totuudenmukainen perustelu kärsimyksellä on Jumalan tahto ja sallimus. Tähän viittaa sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa oleva sana, joka on käännetty suomeksi sanalla armo. Alkuperäinen sana olisi parempi kääntää suomeksi ylistämisen ja kiittämisen aiheeksi, kuten Jobin kohdallakin tapahtui. Sanan käytön voisi tiivistää Jobin sanoihin ”Herra otti, Herra antoi, ylistetty olkoon Herran nimi”. Tämä tarkoittaa, että Herra tekee, mitä Hän haluaa, sallii myös kärsimystä. Mutta siitä huolimatta meidän tulee ylistää Häntä.

Uuden testamentin sanoin savenvalaja voi tehdä astioille oman tahtonsa mukaan, eivätkä saviastiat voi valittaa savenvalajalle. Kärsimyksen hyväksyminen yhdeksi Jumalan sallimukseksi ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että me ihmiset tuotamme kärsimystä lähimmäisillemme tai muille elollisille olennoille. Jumalan Raamatun mukainen tahto on, että me emme tuota tarpeetonta kärsimystä kenellekään. Kristillisessä joulussa juhlitaan kärsivää Herran palvelijaa. Jos me vainoamme toisiamme tai juutalaisia, niin kärsikö Hän turhaan? Jumalan rakkaus ilmenee Kristuksen kautta saatavassa anteeksiantamisessa ja se voittaa lopulta kaikki kärsimykset, joita ei enää iankaikkisuudessa ole.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri