Shalom lehden pääkirjoitus joulukuu 2020

V a l m i s t a u d u m m e perinteiseen joulun viettoon. Perinteet merkitsevät turvallisuutta ja jatkuvuutta. Ilman perinteitä olisimme vaarassa joutua epävarmuuden ja kaaoksen maailmaan. Rakentavat ja terveesti ylläpitävät perinteet muodostavat ikään kuin puskurin huonoja ja pahoja valintoja vastaan. Huonot ja pahoja asioita ylläpitävät perinteet vuorostaan estävät järkeviä muutoksia ja tukevat omalta osaltaan monenlaisen pahuuden olemassaoloa. Perinteissähän on lopulta kysymys siitä, mikä on suotavaa ja mikä ei. Perinteet ovat osa kasvatusprosessia, jota kukin yhteisö ylläpitää kasvattaakseen seuraavia sukupolvia vaalimaan sitä mikä yhteisön näkökulmasta on oikein ja hyödyllistä.

Perinteet muovaavat myös ihmisten maailmankuvaa. Esimerkiksi juutalaiset ja kristilliset perinteet ovat auttaneet ihmisiä suunnistamaan maailman myrskyissä. Juutalaisille ja kristityille, toki muillekin ihmisryhmille, perinteet ovat olleet kuin laki ja tapa tai paremminkin peräsin, joka ohjaa karikkojen keskellä seilaavaa laivaa. Niiden tarkoituksena on estää vakavat haaksirikot ja törmäykset kiviin ja muihin esteisiin. Niiden tarkoitus on myös suojella ja estää elämämme purtta uppoamasta syviin tai mataliin vesiin. Perinteet ovat ylläpitäneet vakautta ja yhteisön ja yksilön kuuluvuutta ihmissukupolvien ketjuun. Niiden tarkoitus on ollut pohjimmiltaan hyvä. Toki niitäkin on käytetty välillä väärin jopa sodan ja vihamielisyyden viljelyyn kansojen ja ihmisten välillä. Kaikkia sinänsä hyviä asioita voidaan myös käyttää väärin tai palvelemaan vääriä tarkoitusperiä.

Historiallisesti joulu on meille kristityille hyvän mielen ja armon juhla. Silloin on ainakin kerran vuodessa ajatuksemme kääntyneet Vapahtajan ja Armon Tuojan puoleen. Toki on jouluun liitetty aina myös pakanallisia ja materialistisia perinteitä. Lapsille joulu on oma juhlansa lahjoineen ja muistamisineen. Monessa perheessä joulu on perheen yhdessäolon kohokohta. Mutta eräissä perheissä se voi olla myös väkivaltainen perhehelvetti kalvavina ristiriitoineen. Pelastakaa Lapset -järjestön ja turvakotien toiminnassa se on ollut vuosi vuodelta kiihtyvää työntäyteistä aikaa. Moni idylli on rikkoutunut juuri joulurauhan aikaan. Hengellisenä juhlana joulu lienee menettänyt merkitystään samassa tahdissa kuin yhteiskunnan maallistuminen on edennyt. Lienee vain ajan kysymys kun hengellisyys käytännöllisesti katsoen katoaa lähes kokonaan tavallisen suomalaisen elämästä, ellei niin ole jo tapahtunut.

Tästä ilmiöstä syytetään välillä kaupunkilaistumista, kirkkoa tai yleensä yhteiskuntaa. Toisaalta monet maallistuneet ihmiset riemuitsevat hengellisen joulun katoamisesta kodeista, kouluista ja lopulta jopa kirkoista. Kirkoista hengellinen joulu katoaa, jos niistä katoaa joulun Herra eli Vapahtajamme Jeesus Kristus ja hänen sanomansa kaiku. Jos ne maallistuvat niin, että kirkon sanomaa ei voi enää selvästi erottaa maallisesta maailmasta ja sen sanomasta, jäljelle jää pelkkä kulissi. Sitä ylläpidetään muinaisuuden jäänteenä, mutta sen totuusarvoon juuri kukaan ei enää usko. Seinät voivat olla komeat, mutta hengellinen sisältö joko puuttuu tai se on korvattu jollakin toisella sisällöllä. Nykyisin kun välillä kuuntelee kirkkojen sanomaa – ei voi kuin ihmetellä miten kauas on menty kristinuskon perussanomasta. Perussanoman tilalle tai sen rinnalle on tullut sellaista opetusta ja sanomaa, että jopa maallistuneet ihmiset ihmettelevät kirkkojen hengellistä

tilaa. Jotkut jopa kyseenalaistavat sen mihin kirkkoja vielä tarvitaan, jos ne alkavat itse olla niin maallistuneita ettei niiden sanomaa voi enää kunnolla erottaa poliittisten puolueiden tai muiden maallisten yhteisöjen vaalisaarnoista.

Sanonta kuuluu, että ”kukin taaplaa tyylillään”, mutta sen ei ole tarkoitus kuvata kirkkojen perussanomasta vieraantumista. Joulun perussanoma ei tietenkään ole lahjat, ympäristömuutos, tasa-arvoinen avioliittolaki tai edes lapset tai aikuiset, vaikka nämäkin voivat olla monille tärkeitä. Joulun perussanoma on kristitylle juutalainen mies, jonka Isä Jumala valitsi tiettyyn tehtävään ja jota kutsumme Jeesukseksi ja Kristukseksi, meidän Herraksemme. Joulun sanoma kertoo hänen Sanomansa. Se ei ole meidän keksimäämme tai jostakin muualta kuultua itsekeskeistä ihmisen omaa sanomaa. Jeesus yksin on Joulun Herra ja perussanoma, emme me.

Shalom -terveisin,

Ilkka Vakkuri