Shalom-lehden pääkirjoitus, joulukuu 2018

Kaikki maailman aktiivikristityt valmistautuvat joulun suureen juhlaan. Kristityille Jeesus on luvattu ja ennustettu Messias, Jumalan Poika ja Jumalan toinen persoona. Aikamme tutkijat yleensä olettavat, että ilman Jeesuksen korottamista jumalliseksi tai varsinkin Jumalan toiseksi persoonaksi, kristinusko ei olisi eriytynyt riittävästi juutalaisuudesta ja kiinnostanut pakanakansoja. Se ei olisi levinnyt laajalle. Kirkkohistorioitsijoiden mukaan Jeesuksen aseman korottaminen saarnamiehestä, rabbista ja parantajasta jumalalliseksi olennoksi ja Jumalan toiseksi persoonaksi ei tapahtunut hetkessä. Se oli varsin pitkän historiallisen prosessin tulos.

Kuitenkin kaikki lienevät yksimielisiä, että lopputulos oli välttämätön kristikunnan kehityksen kannalta. Ilman Jeesuksen korottamista ainutlaatuiseen asemaan nykyistä ja vaikutusvaltaista kristinuskoa ei olisi voinut syntyä tai kehittyä. Vaikka kristinuskon asema on erityisesti viimeisen 100 -vuoden aikana selvästi heikentynyt maallistumisen myötä, on sillä yhä sekä maallista että hengellistä asemaa ja valtaakin. Jopa maallistuneessa Suomessa kirkot yhä täyttyvät joulunajan konserteissa ja tapahtumissa. Ei ole syytä unohtaa traditionaalista joulukirkkoakaan, jolloin kirkot yleensä täyttyvät. Pääsääntöisesti kirkko yhä vihkii avioparit, hoitaa hautajaiset ja pitää rippikoulut lähes kaikille suomalaisille.

Monet kristilliset tahot ovat kuitenkin yhä enemmän huolissaan kristinuskon otteen heikkenemisestä tavallisten suomalaisten lisääntyvästi maallistuvassa maailmankuvassa. Kysytään, kuinka tästä kehityksen vaiheesta selvitään ja onko kehityksen suunta enää ylipäänsä muutettavissa. Kirkkojen ja seurakuntien vaikutusmahdollisuudet ihmisten arkeen ja elämään ovat olleet voimakkaasti kapenemassa. Koska tämä kehitys on koettu uhkaavaksi, niin sen pysäyttämiseksi on yritetty löytää erilaisia keinoja. Keinot ovat vaihdelleet kaiken maallisen ja hengellisen uutuuden hyväksymisestä kaiken uuden kieltämiseen ja jopa eristäytymiseen. Kuitenkin vaikuttaa, että mitkään keinot eivät ole ainakaan toistaiseksi pysäyttäneet yleistä maallistumiskehitystä.

Joulusta on tullut yhä enemmän maallisen perhejuhlan kaltainen tapahtuma. Joulun hengellinen Sanoma on jäänyt enenevässä määrin taka-alalle. Onko joulun varsinainen Sanoma jo kokonaan häviämässä ihmisten elämästä? Tämä on kiperä kysymys ja vastaus riippuu siitä, mikä ymmärretään joulun hengelliseksi sanomaksi? Onko Sanoma Jeesuksesta Kristuksesta maailman Vapahtajana jo suurelta osin menetetty tavallisten suomalaisten keskuudessa? Voivatko kirkot ja seurakunnat jotenkin vaikuttaa yleiseen maallistumiskehitykseen? Yhä kasvava pelko on, että vastaus on kielteinen.

Juutalaisten keskuudessa Jeesuksen näkeminen pelkkänä vääränä profeettana ja -messiaana on vaihtumassa. Yhä useampi ajattelee, että juutalainen Jeesus oli lähinnä ankaran juutalaisen lain ja oikeudenmukaisuuden opettaja. Heidän käsityksensä mukaan Paavali ja monet muut Uuden testamentin kirjoittajat – ja myöhemmät kirkkoisät – vääristelivät jeesuskuvan vastaamaan omia poliittisuskonnollisia tavoitteitaan. He uskovat, että ilman alkuperäisen jeesuskuvan ja Jeesuksen sanoman muuttamista kristinuskon ydinsanoma olisi toisenlainen ja jopa juutalaisuutta kunnioittava.

Vaikuttaa siltä, että ainakin maallistuneissa länsimaissa kristinuskon perussanoma on katoamassa tavallisten ihmisten elämästä. Se on luisumassa kiihtyvää tahtia kohti tapakristillisyyttä, joka sekin asteittain katoaa. Kuinka tämä kehitys pysäytetään? Voisiko sanoma Jeesuksesta vielä juurtua ihmisten sydämiin? Voisiko tuon prosessin käynnistää jo tänä jouluna? Lähtökohtana voisi olla sen kertominen, mitä Jeesus sinulle henkilökohtaisesti merkitsee.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri