Koronapandemia on levinnyt voimakkaasti mm. sen muunnosvarianttien takia pääkaupunkiseudulla ja Turun alueella. Noille alueille suunnitellaan hallituksen toimesta entistä tiukempia ulkonaliikkumis- ja kokoontumisrajoituksia. Tämä on ymmärrettävää sillä kukaan ei halua Koronan leviävän hallitsemattomasti. Suurin huoli koskee sairaalapaikkoja ja erityisesti tehohoidon potilaspaikkojen riittävyyttä, koska niitä on rajoitetusti käytössä. Kokoontumisrajoituksiin on suunniteltu otettavan mukaan myös uskonnolliset tilaisuudet. Tämäkin on ymmärrettävää, eihän kukaan halua, että uskonnollisissa tilaisuuksissa ihmiset altistuisivat Koronalle. Asiaan liittyy myös haasteita. Jos uskonnollisia tilaisuuksia rajoitetaan nyt pandemian aikana, niitä voidaan rajoittaa jatkossa myös muiden ns. välttämättömien syiden perusteella. Syyt riippuvat lainsäätäjistä ja viime kädessä eduskunnasta. Uskonnollisten tilaisuuksien rajoittaminen tai kieltäminen sisältää omia vakavia riskejä maallistuvassa maailmassa. Tulevaisuudessa voi tulla aika, jolloin uskonnollisia tai muita tilaisuuksia ryhdytään rajoittamaan tai kieltämään mitä erilaisimmista syistä. Tästä meillä on esimerkkiä Kiinasta ja muutamista muista totalitaarisista maista. Pahimmat muistot ovat ehkä natsi Saksan ajoilta.

Pelastukseksi tilanteeseen on esitetty televisio- ja nettievankeliointia. Mutta totalitaarisissa yhteiskunnissa löytyy keinoja niin TV:n kuin internetinkin kontrolloimiseksi, kuten tiedämme mm. Kiinassa tapahtuvan. Jos tahtoa löytyy niin yleensä keinotkin löytyvät. Onneksi meillä ei politiikassa olla lähelläkään totalitarismin aikaa, vaikka länsimainenkin demokratia on itse asiassa tietynlaista enemmistön diktatuuria. Eduskunnan enemmistö päättää tavallisissa kysymyksissä asiat kuten tahtoo eli hallituspuolueiden sopimalla tavalla. Vähemmistön ainut turva eli lakien perustuslaillinen arviointikin on nykyisin Suomessa perustuslakivaliokunnan päätösten varassa, jossa hallituspuolueilla on selvä enemmistö. Näyttää siltä, että tahtoessaan hallitus voi tehdä päätöksiä jopa peruslakivaliokunnan kannan vastaisesti ja selittää päätöksiään eri syillä. Tällaisissa tapauksessa perustuslakivaliokunta näyttää olevan hampaaton hallituspuolueiden enemmistön turvin. Olisi varmaan aika saada Suomeenkin riippumaton ja itsenäinen perustuslakituomioistuin.

Toinen alue, josta harvoin puhutaan, ovat hengelliset ohjelmat ja niiden opetukset. Jotkut kristityt ovat huolestuneina esittäneet, että Suomessakin vallitsee tietyn tyylinen hengellinen mafia. Väite tuntuu aluksi liioitellulta ja yliampuvalta. Mutta jos tutkii hengellisen median valtasuhteita ja keitä mediassa esiintyy ja ketkä ovat kytköksissä sen päätäntä- ja valtarakenteisiin, ei voi olla huomaamatta selkeää keskittymistä. Pieni joukko ihmisiä lopulta päättää mitä ihmiset voivat katsoa, lukea ja kuunnella. Oudointa on, ettei hengellisessä mediassa ei ole mitään varsinaisia ”faktan tarkistajia” tai sisällön riippumattomia arvioijia. Hengellisen median seuraajilla ei ole varmuutta siitä mitä he lukevat, kuulevat tai näkevät ja perustuuko se Jumalan Sanaan. He joutuvat luottamaan pelkästään mediaa ylläpitävän tahon ratkaisuihin. Ongelmana on, että hengellistäkin mediaa ylläpitävät ihmiset. Vanha sanonta on, että valta korruptoi ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti. Koskeeko tämä myös hengellistä toimintaa? Yleensä historia on osoittanut, että edellä mainittu pätee myös hengellisiin asioihin. Jos joku hengellinen taho tai media saa paljon mediavaltaa niin vaarana on aina hyväveli tai -sisar järjestelmä, joka suosii kehitystä kohti kulttimaisuutta.

Kun usko tai uskonto muuttuu kultistiseksi, alkaa sen mukana kehitys kohti yksipuolista sanan ja elämän tulkintaa. Uskontoja, aatteita ja ideologioita yhdistää, että niillä on taipumus vieraantua todellisuudesta ja niiden kannattajilla on taipumus fanatisoitua. Uskollisuus alkuperäiselle aatteelle korvautuu vähitellen omilla kulttuuriluomuksilla. Hengellisissä piireissä Raamatun sana voidaan asteittain korvata ihmissanalla. Tässä kehityksessä median valitsemista puhujista, kirjoittajista tai vaikuttajista saattaa tulla ”pyhiä” olentoja, joiden opetusta ei saa arvostella. Kun tämä kehitys kerran alkaa, se etenee kohti epäraamatullista kulttimaisuutta. Jokainen hengellisesti terveessä tilassa oleva ymmärtää, että kaikkea opetusta pitää voida tarkastella kiihkottomasti vastaako se Raamatun opetuksia, vai ei? Jos kyky terveeseen opetusten raamatullisuuden arviointiin heikkenee, olemme vaarassa ajautua hengelliseen pimeyteen.

Siksi on herättävä valvomaan, mikä on Suomen hengellisen median sanoma ja mistä se tulee? Jos se alkaa yhä enemmän tulla maailmasta, onko se enää tarpeellinen? Emme tarvitse maallistunutta ja viihteellistä hengellistä mediaa. Vielä ei ole liian myöhäistä miettiä missä mennään. Olemmeko jo sivuraiteilla hengellisen median suhteen? Katoaako Raamatun ymmärtäminen populistisessa viihde ja opetuskaaoksessa, jota meille valitettavan usein tarjotaan? Kuka määrittää mitä ja missä muodossa hengellinen media toimii ja vaikuttaa? Saako hengellistä mediaa ylipäänsä arvostella? Ovatko kaikki henkilöt, jotka hengellinen media esittelee ”Pyhän Hengen täyttämiksi” ihmisiksi, oikeasti sitä? Kuka määrittelee ihmisen pyhyyden asteen? Voiko raamattu-uskollinen kristitty enää olla varma kristillisen median luotettavuudesta? Kertooko kristillinen media luotettavasti esim. Israeliin liittyvistä asioista? Herätkäämme valvomaan ja toimimaan Raamatun pohjalta ennen kuin on liian myöhäistä!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri