Maailmanhistoria on osoittanut seuraavan trendin toteutumisen: Jos ei ole riittävän vahvaa oppositiota vallassa oleville, niin valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti. Tämän takia turmeltuneet vallassa olijat yrittävät kaikin keinoin rajata ja hallita opposition toimintaa. Mitä enemmän valtakoneistolla on keinoja opposition kontrolloimiseksi, sitä enemmän se myös niitä käyttää. Yleensä oppositio korostaa ihmisten perusoikeuksia ja erityisesti mielipiteen ilmaisun vapautta. Kuitenkin taas kun oppositio puolestaan pääsee valtaan, se alkaa käyttäytyä asteittain kuten ne, jontka he ovat saaneet syrjäytettyä. Tätä kierrettä on vaikea katkaista. Sen todellinen katkaiseminen vaatisi ihmisluonnon muuttamista. Valitettavasti ihmisen perusominaisuuksia ja taipumuksia mm. itsekkyyteen ei ole onnistuttu missään päin maailmaa muuttamaan. Jotkut ovat ihannoineet sosialistista toiset kapitalistista ihmistä, toiset markkinatalousihmistä ja jotkut uskovia ihmisiä, jne. Kuitenkaan ei ole voitu osoittaa tai todistaa ihmisen perusluonteen ja taipumusten muuttumista minkään aatteen tai uskonnon kautta. Historia on osoittanut, että valta on sokaissut ihmiset aina riippumatta ideologiasta, aatteista tai uskonnosta, jos valtaa on riittävästi valtakoneiston kontrolloimiseen.

Alunperin valtaapitävät ovat kontrolloineet suvereenisti tiedotus-ja uutisointitoimintaa. Media on valtaapitäville yksi tärkeimmistä asioista. Sen kautta opposition näkökulmat ja tulkinnat on enemmän tai vähemmän vaiennettu. Sosiaalisen median nousu ja vallankumous, joka alkoi Yhdysvalloista internetin ja erilaisten somekanavien kautta loi aluksi uuden tilanteen maailmanlaajuisesti. Aluksi kaikki ne maat, joissa valtaa pitävät eivät voineet kontrolloida internetiä tai somekeskustelua, joutuivat uuden tilanteen eteen, kun lähes kuka tahansa saattoi keskustella netin välityksellä toisten kanssa ja esittää suhteellisen vapaasti myös valtaa pitäviä kohtaan arvostelua ja kritiikkiä. Tämä sai aikaan mm. arabikevään kaltaisia vallankumousyrityksiä. Kuitenkin melko pian valtaa pitävät saivat internetin ja somen haltuunsa ainakin sen verran, että vallankumousyritykset kuivuivat kokoon ja oppositio astettain hiljennettiin.

Tänä päivänä tiedämme, että Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea ja muut diktaattorin ottein hallitut maat käytännössä kontrolloivat omaa internettiään ja estävät vapaan keskustelun ja opposition äänen kuulumisen. Tätä toimintaa alun perin arvostelleet USA:n somejätit ovat kaikessa hiljaisuudessa enemmän tai vähemmän sopeutuneet vallitsevaan tilanteeseen. Koska somejätit ovat pääasiassa USA:laisia yrityksiä, jotka toimivat taloudellisen edun, eivätkä lopultakaan kansalaisten vapaan keskusteluperiaatteen pohjalta, on niiden toiminta toisaalta ymmärrettävää, vaikkei missään nimessä hyväksyttävää. Tämä tekee erittäin helpoksi käsittää sen, että somejättien omistajat kuuluvat itse USA:n vallan eliittiin, kannattavat yhtä samaa puoluetta ja tukevat sen valtapyrkimyksiä.

Viime aikoina yhä selvemmin somejätit ovat alkaneet karsimaan voimakkaalla kädellä valtajärjestelmän kannalta kriittisiä kommentteja ja keskusteluja. Tätä on tapahtunut erityisesti USA:ssa, jossa valtamedia on vanhastaan polarisoitunut yhden puolueen äänitorveksi. Jos tuo puolue on ollut vallassa, media on vaientanut kriittiset näkemykset ja jos se ei ole ollut vallassa, se on eliminoinut parhaan kykynsä mukaan kaikki positiiviset asiat vallassa olevasta tahosta ja keskittynyt pääsääntöisesti pelkkään kritiikkiin toista puoluetta tai sen edustajia kohtaan näkemättä käytännöllisesti katsoen toisessa osapuolessa mitään hyvää. Päästäkseen valtaan tämä valtamedian tukema polittinen puolue on ollut valmis käyttämään kaikkia keinoja, mitään kaihtamatta. Se onkin siinä usein onnistunut mm. lokakampanjoiden kautta ja lupaamalla kaikkea hyvää ja sovinnon kättä. Sovinnon käsi on kuitenkin aina osoittautunut olevan kansaa voimakkaasti jakava käsi, koska noin puolet amerikkalaisista ja heidän mielipiteensä on pyritty vaientamaan tai eliminoimaan jos jollakin syyllä. Nyt tämä toiminta on vain kärjistymässä äärimmilleen. Tässä toiminnassa ei olla rakentamassa siltoja, vaan repimässä kaikkea sitä mikä kuuluu vapaaseen ja itsenäiseen ajatustenvaihtoon.

Viimeaikainen somejättien toiminta USAssa ja ympäri maailmaa sopiikin hyvin tähän edellä mainitsemaani vallan keskittämisen skenaarioon. Toisaalta ollaan olevinaan huolissaan muutamista Venäjän, Kiinan ja muiden diktatuurimaiden toisinajattelijoista, mutta käytännössä heidän auttamisensa jää julistusten ja epämääräisten sanktioiden tasolle. Samaan aikaan kuitenkin USA:n ja muiden ns. demokraattisten maiden kansalaisten ilmaisuvapautta kriittiseen ajatteluun estetään, jos milläkin tekosyyllä. Tyypillistä tälle menetelmälle on, että itse esitetään joko peitellysti tai peittelemättä raastavaa vihapuhetta ja samanaikaisesti muka juuri samanlaisen vihapuheen perusteella rajataan nykyisin myös sosiaalisen median keskustelua, jos se on valtamedian kannalta kriittistä. Tämä on helppo toteuttaa sen takia, että enemmistö ihmisistä ei yleensä halua olla mukana keskustelussa, joka leimataan vihapuheeksi. Ongelma nykyisin on erityisesti se, ettei ole olemassa selkeää yksiselitteistä määritelmää vihapuheelle. Yksinkertaisesti on selvää, että jos kaksi erilaista ideologiaa, aatetta tai uskontoa kohtaa kriittisessä sävyssä, niin silloin vihapuhe rönsyilee joko peitetysti tai peittelemättä. Yleensä on ajateltu, että vihapuhekin on hyväksyttävää, jos se ei johda väkivaltaan. Toisaalta kriittisen puheen, jonka voi leimata helposti vihapuheeksi riippuen tulkinnasta ja tulkitsijasta, eliminoiminen ei ole vain henkistä väkivaltaa, vaan osa diktatorista vallankäyttöä.

Näin ollen joudumme miettimään, onko mitään aatetta, ideologiaa tai vastavaa, joka on absoluuttisesti niin oikeaa tai tärkeää, että sen ajamiseksi sallimme yksilön vapauksien voimakasta rajoittamista tai jopa heidän yksipuolista aivopesuaan. Tässä asiassa medialla on nykyisin keskeinen rooli, koska sitä eri alustoilla seurataan. Siksi me tarvitsemme monipuolista mediaa, joka sallii erilaisten ajatusten esille tuomisen niin, että ihmiset saavat vapaasti tehdä omat johtopäätöksensä asioista. Tämä on käsittääkseni toimivan demokratian elinehto. Muuten demokratia asteittain vaihtuu diktatuuriksi. Sehän on sikäli ymmärrettävää, että juuri demokratialla yleensä ymmärretään enemmistövaltaa eli enemmistödiktatuuria. Mutta oikeassa demokratiassa myös vähemmistön oikeudet turvataan. Siksi demokratian toteutumisen edellytys onkin osaltaan vapaa ja riippumaton media. Tätä mekin yritämme Shalom-lehdessä omalta osaltamme toteuttaa.

Shalom terveisin,

Ilkka Vakkuri