Shalom -lehden pääkirjoitus helmikuu 2019

Lähi-idässä mikään ei ole yksinkertaista ja yksiselitteistä. Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Eräs nimettömänä esiintyvä Israelin tiedustelu-upseeri sanoikin, että ainut tosiasia Lähi-idässä on ainainen valtataistelu sekä tarvittaessa siihen liittyvä väkivallan käyttö. Tämä on yksi syy miksi esimerkiksi EU:n ja länsimaiden ratkaisuesitykset Lähi-idän kriisiin eivät toimi. Lähi-idässä kuunnellaan niitä, joilla on sekä valtaa että voimaa kuten Turkkia, Venäjää ja USA:ta sekä paikallisia toimijoita kuten Iran, Israel, Egypti ja Saudi-Arabia. Tämä johtuu pitkälti Lähi-idän historiasta, joka on valtataistelun ja väkivallan historiaa. Modernilla ajalla tähän on vielä lisääntyvästi liittynyt öljyn merkitys.


Suurvalloista erityisesti USA ja Venäjä ovat kiinnostuneet Lähi-idästä. USA:n kiinnostukseen vaikuttavat voimakkaasti sekä ulko- että sisäpoliittiset syyt. Lähi-idän öljyvarat ja öljyn esteetön kulku maailmanmarkkinoille ovat sille tärkeitä. Myös öljyn hinnan kontrolloiminen Lähi-idän tuotannon lisäämisen tai vähentämisen kautta on ollut sen intresseissä. Donald Trumpin hallinto on kuitenkin asettanut painopisteeksi Israelin aseman turvaamisen ja voimakkaiden liittosuhteiden luomisen alueen keskeisten maiden ja niiden johtajien kanssa. Tähän prosessiin on kuulunut Israelin sotilaallisen ja taloudellisen avun kasvattaminen ja sen johdon näkemysten huomioon ottaminen. USA ei Trumpin hallinnon aikana toimi Lähi-idässä Israelin hallinnon tietämättä ja sopimatta jo etukäteen Israelin johdon kanssa. Näin läheistä yhteistyötä Israelin hallinnon kanssa ei ilmeisesti ole aikaisemmin tapahtunut.

USA:n hallinto pyrkii neuvottelemaan Lähi-idän strategisten liittolaistensa kanssa – kuten Saudi-Arabia, Jordania, Egypti ja Israel – sopimuksen, jossa keskeiset arabimaat painostaisivat palestiinalaisia luopumaan asteittain väkivallan käytöstä. Pyrkimys on saada aikaan pysyvämpi rauhansopimus Israelin kanssa niin että väkivaltaisuudet saataisiin loppumaan. Palestiinalaisten tulisi keskittyä oman hallintonsa kehittämiseen eikä Israelin vastustamiseen. Tätä on toki yritetty aiemminkin ilman onnistumista. Lisäksi on muistettava, että Venäjä on uudempi toimija Lähi-idässä ja sillä on tarjota sekä sotilaallista voimaa että taloudellista yhteistyötä omien etujensa ajamiseksi. Venäjän etu on entisestään monimutkaistaa Lähi-idän tilannetta. Se voi myydä esimerkiksi aseteknologiaansa Lähi-idän alueella ja vaikuttaa mm öljynhintaan omaksi edukseen.


Historian ennustaminen on aina osoittautunut haasteellisemmaksi kuin on osattu arvata. Esim. Neuvostoliiton hajoaminen kyettiin ennustamaan pääsääntöisesti vain jälkikäteen. Nykymaailmassa lähes kaikki asiat dokumentoidaan. Ei löydy juuri mitään todistettavaa, dokumentoitua, etukäteen ennustamista joka olisi osunut kohdalleen. Jotkut ovat esittäneet omia profetioitaan ja ennustuksiaan vedoten siihen mitä Raamatusta ymmärtävät. Haasteena tässä on, että ainakaan tähän mennessä ei ole löytynyt luotettavia todisteita tällaisen menetelmän onnistumisesta ennakoida tulevia tapahtumia. Tällaisia profetioita ja ennustuksia on jatkuvasti jouduttu korjaamaan ja muuttamaan, eivätkä ne sittenkään ole osoittautuneet luotettaviksi. Jotta ymmärtäisimme Raamatun profetioita ja ennustuksia, meidän tulisi tuntea myös Raamatun kuvakielen merkityksiä, kielioppia, aikamääreitä ja käsitteitä niiden kirjoitusajankohdan merkityksessä.

Kun Jumala toteuttaa suvereenia tahtoaan maailmanhistoriassa, Hän ei ole riippuvainen ihmisten villeistä raamatuntulkinnoista. Juutalaistenkin mukaan Jumala on suvereeni ja kaikkivaltias toimija, jonka ei tarvitse kysellä keneltäkään mitä Hän tekee ja kuinka Hän toteuttaa tahtoaan. Meille on monin verroin tärkeämpää luottaa Jumalan armotahtoon kuin kilpailla tai kilvoitella profetioiden ymmärtämisessä ja niiden toteutumisessa. Kaikki on parasta jättää Herran käteen ja tyytyä Hänen tahtonsa toteutumiseen niin maan päällä kuin taivaassa. Jos keskitymme omiin vajavaisiin profetioihimme ja ennustuksiimme, niin lopulta kamppailemme vain Jumalan tahtoa vastaan. Jos taas pidämme esillä Jumalan armotahtoa, niin olemme rakentamassa Hänen valtakuntaansa, jossa Israelillakin on oma raamatullinen merkityksensä.


Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri