Shalom-lehden pääkirjoitus 9/2012

Jokaisen aatteen ja ideologian on tärkeää löytää oma identiteettinsä. Tämä koskee niin uskontoja kuin muitakin aatteellisia ajattelutapoja. Tässä suhteessa messiaaninen juutalainen liike on lähestymässä tienhaaraa. Messiaaninen juutalaisuus on tähän mennessä perustunut pitkälti Amerikasta tuotettuun ja Amerikassa luotuun ideologiaan ja teologiaan niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä ilmenee esimerkiksi Jerusalemissa sijaitsevan Caspari-keskuksen tutkimuksesta, jossa messiaanisten yhteisöjen ja seurakuntien johtajat ilmaisevat hengellisen taustansa.

Messiaanista juutalaisuutta uhkaa vaara jäädä marginaaliseksi uskonsuunnaksi juutalaisuuden ja kristinuskon väliin sen sijaan, että se voisi olla Raamatun pohjalta uudistavana voimana palauttamassa kristinuskoa sen alkuperäiseen Sanomaan ja opetukseen. Nyt sen rooliksi on vaarana muodostua olemassa olevien kristillisten suuntien äänitorvena toimiminen ilman omaa merkittävää panosta uskomme juurille. Amerikkalaiset ovat tehneet valtavasti niin hyvää kuin pahaa maailmassa. Yhdysvallat on erittäin aktiivinen maa ja kansa ja sillä on suuret voimavarat käytössään. Siksi amerikkalaiset ajattelevat usein, että heillä on oikeus ja velvollisuus levittää heille rakkaita ja tärkeinä pitämiään aatteita ja teologisia oppeja. Tämä on ymmärrettävää ja tietyllä tavalla myös hyväksyttävää. Ovathan amerikkalaiset uudistamassa mm. kaikkialla maailmassa kristinuskon asemaa. He ovat menestyksekkäästi levittäneet mm. voimakkaita karismaattisia suuntia Israelin messiaaniseen yhteisöön. Ongelma on, että amerikkalaisten uskonsuuntien teologia ja ajattelutapa on voimakkaasti Amerikasta lähtöisin olevaa ja sen mukaista raamatuntulkintaa. Sen seuraukset voivat olla messiaanisille yhteisöille katastrofaaliset. Amerikkalaisen kulttuurin kautta tapahtuva raamatuntulkinta on monella tavalla ollut hyödyllistäkin ja se on herättänyt entistä enemmän mielenkiintoa kristinuskoa kohtaan. Yhtenä sen ansiona pidetään aktiivisen kristinuskon säilymistä ympäri maailman. Amerikkalaiset ovat omalta osaltaan levittäneet kristinuskoa lähes koko nykyisin tuntemaamme maailmaan.

Amerikkalaisen kulttuurin läpitunkema kristinusko on yhä voimakkaammin politisoitumassa ja sen Raamatun tulkinnat ja ajattelu heijastelevat tätä kehitystä. Politisoitumisella voi olla positiivistäkin merkitystä esimerkiksi Amerikan yhteiskunnan kehityksen kannalta. Kristityt ovat voineet politiikan kautta vaikuttaa asioihin ja päätöksiin, jotka vaikuttavat heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Samalla kun Amerikan kristityt ovat ryhtyneet vaikuttamaan politiikassa, he ovat osin ehkä huomaamattaan ottaneet käyttöön politiikan kielen, pelisäännöt ja ajattelutavat. Tämä on erittäin ongelmallista, jos ajattelemme Raamatun alkuperäisiä opetuksia Uudessa testamentissa. Ei Jeesus eivätkä apostolit tai muut Uuden testamentin kirjoittajat kehota meitä kristittyjä ajamaan erityisiä poliittisia päämääriä tai tavoitteita. Ei ainakaan uskon varjolla tai kustannuksella. Kristinuskon politisoitumisella on ollut menneisyydessä pitkät ja raskaat seuraukset. Uuden testamentin opetus on kaikilta osin hyvin epäpoliittista. Vaikka Paavali suhtautuu esivaltaan myötämielisesti, niin hän tekee selvän eron kristittynä olemisen ja poliitikkona toimimisen välillä. Jeesuskin sanoo, että keisarille pitää antaa mitä keisarille kuuluu. Tästä ajatuksesta on kaukana ajatus – vaikka toki kiehtova sellainen – että kristityt sanovat keisarille mitä keisarin tulee tehdä. Kun maallinen ja hengellinen sekaantuvat syntyy vaarallinen tilanne, joka uhkaa kristinuskon perimmäistä tehtävää: ihmisten pelastamista ei tämän maailmaan valtakuntaan, vaan tästä maailmasta Jumalan valtakuntaan. Messiaanisen juutalaisen liikkeen tärkein kysymys ei ole, kuinka lojaaleja he ovat esimerkiksi Israelin valtiolle tai amerikkalaisille herätysliikkeille ja niiden taustajoukoille, vaan kuinka uskollisia he ovat Jumalan Sanalle. Jos he eivät osaa olla varuillaan, niin he voivat joutua läpikäymään monia samoja virheitä, joita kristilliset yhteisöt ovat jo 2000 vuoden ajan tehneet.

Jeesuksen alkuperäisen opetuksen löytäminen voi tapahtua vain Raamatun kautta. Kaikki muu Jeesusta koskeva opetus on lopulta vain spekulaatiota ja arvailua. Evankeliumit muodostavat Jeesuksen opetuksen ytimen ja kertovat Hänen suorasta toiminnastaan. Evankeliumia ei ole kirjoitettu alun perin vanhalla hepreankielellä, kuten Vanha testamentti pääosin, vaan kreikankielellä. Juuri kukaan messiaanisista juutalaisista ei kykene lukemaan Uutta testamenttia kreikan alkukielellä, saati ymmärtämään sen kielioppia tai lauserakenteita. Siksi hekin pääsääntöisesti turvaavat raamatunkäännöksiin ja erilaisiin tulkintoihin. Raamattu on kirjoitettu ihmisille ymmärrettävällä kielellä: omana aikanaan ymmärrettävällä kielellä ja ymmärrettävällä tavalla. Siksi Raamatun ymmärtäminen edellyttää myös tuon kirjoittamisen ajankohdan kielen käsitteiden ja ajattelutavan ymmärtämistä. Vain siten voimme olla uskollisia Raamatun alkuperäiselle Sanomalle. Meidän tulisi antaa Jeesukselle oppimestarin paikka kaikessa siinä miten ymmärrämme Jumalan suunnitelman juutalaisen kansan suhteen ja kuinka Jumala suunnitelmansa toteuttaa. Tähän emme tarvitse amerikkalaisesta tai suomalaisesta kulttuurista nousevaa tulkintaa. Rukoilkaamme, että messiaanisessa liikkeessä syntyy aito halu Uuden ja Vanhan testamentin alkukielten pohjalta itsenäiseen ja Pyhän Hengen johtamaan Raamatun ymmärtämiseen!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.