Uskontoihin liittyy piirre, että eri uskontojen kannattajat eivät ymmärrä toisiaan eivätkä toistensa motiiveja tai uskoa. Meidän ei tarvitse väheksyä tai loukata muita ihmisiä siksi, että he uskovat eri tavalla kuin me. Sen sijaan meidän olisi hyvä olla valppaina ja tutustua myös toisiin uskontoihin ja niiden käsityksiin asioista, ettemme puhuisi toistemme ohi. Kristinuskon ja juutalaisuuden kesken on olemassa monia kiperiä kysymyksiä vaikka jotkut pitävät näitäkin eroja – ymmärtämättömyyttään tai jostain muusta syystä – minimaalisina. Jos näkemyserojen taustoja ei tunne, voi loukata toisen vakaumusta tahtomattaankin. Tuon esille yhden asian, joka on ollut voimakkaasti vaikuttamassa kristittyjen ja juutalaisten väliseen suhteeseen.
Kysymys on siitä, että Jeesus kuoli ristillä ja Raamattu sanoo: ”Puuhun ripustettu on Jumalan kiroama” (5 Moos. 21:23). Johtuen Uuden testamentin uusista opetuksista ristin merkityksestä maailmanhistoriassa, kristityt eivät aina ymmärrä sitä taustaa mikä ristinkuolemalla oli Jeesuksen aikaisten juutalaisten keskuudessa. Tästä saamme esimakua qumranilaisen Temppelikäärön tekstistä 11QT 64:11-13, joka toistaa Tooran opetuksen ja lisää ”… Jumalan ja ihmisten kiroama”. Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali vakuuttaa, että ”kirottu on jokainen, joka on ripustettu puuhun” soveltaen siten Tooran tekstiä Jeesukseen (Gal 3:13), ja sama ajatus on nähtävissä Apostolien tekojen kohtien 5:30 sekä 10:39 takana.
Vanhassa testamentissa 5 Mooseksen kirjan kohta 21:23 ”puuhun ripustettu on Jumalan kiroama” kulminoituu toteamukseen siitä, että puuhun ripustetun jättäminen riippumaan yön yli saastuttaa luvatun maan. Kohta liittyy vakavaan teemaan kuolleen ihmisruumiin epäpuhtaudesta. Toisin sanoen Mooseksen lain mukaan ristillä kuolleiden ruumiit olivat tietyllä tavalla hyvin erityisiä. Heidän ruumiinsa saastuttaisivat koko maan, jos ne jätettäisiin yöksi paikalleen. Juutalaisuudessa onkin tunnetusti erinäisiä säädöksiä, joiden mukaan kuolleiden ruumiiden (myös eläinten) epäpuhtauden aste vaihtelee kuolintavan mukaan. Tämä ilmenee mm. 3. Moos. 7:24; 11:39-40; 4. Moos. 6:9-12; Josefus, Antiquitates Judaicae 3:260 ja De bello Judaico 3:377. Josefus kirjoittaa esim. kirjassaan De bello Judaico 4:317: ”Juutalaiset huolehtivat hautaamisesta siinä määrin, että ottavat vieläpä ristiinnaulitsemisellakin rangaistujen ruumiit alas ja hautaavat ne ennen auringon laskua.”
Ratkaisevaa oli katsottiinko myös lainkuuliaisina eläneiden, ehkä marttyyreina teloitettujen ristiinnaulittujen ruumiidenkin saastuttavan luvatun maan. On muistettava, että 5.Moos.21:23 liittyi myös käsky. Tooran käsky vaatii aina kuuliaisuutta ja toimintaa. Hurskaat juutalaiset eivät olisi jättäneet käskyä täyttämättä ja riskeeranneet luvatun maan puhtautta epäilemällä Tooraa. Juutalaisuudessa ristiinnaulittujen oletettiin aina joutuneen Jumalan kiroamaksi, vaikka heidät pyrittiin hautamaan, kuten Josefus meille kertoo, lain vaatimalla tavalla. Tästä ei seurannut, että käskyn vaatimus olisi hylätty, vaan se, että katastrofin katsottiin kohdanneen maata sen saastuttua kirottujen ruumiista.
Tätä taustaa vasten ei ole vaikea ymmärtää tosiasiaa, että kuuliaisten juutalaisten keskuudessa Jeesuksen ristinkuolema oli ehdoton ja varma todiste siitä, ettei Jeesus ollut luvattu messias, vaan Jumalan hylkäämä syntinen maan saastuttaja. Tässä kohtaa siis kristinuskon ja juutalaisuuden tiet lopullisesti erosivat. Kaikki kulminoituu lopulta Uuden testamentin opetuksiin Jeesuksen ylösnousemuksesta ja koko ihmiskunnan sijaissovituksesta. Jeesus otti meidän kaikkien ihmisten häpeän päällensä ja oli siten kirottu kaikkien puolesta. Siten Hän ei teollaan saastuttanut Pyhää maata, vaan puhdisti sen kertakaikkiaan. Eikä Hän puhdistanut vain Pyhää maata, vaan koko maailman. Näin Jeesuksen häpeällisestä ristinkuolemasta tuli meille kristityille häpeän sijasta sankari- ja lunastusteko, joka yhdessä Jeesuksen ylösnousemuksen kanssa johti hänen seuraajansa uskonvarmuuteen. Me kristityt uskomme, että Jeesus hallitsee ylösnousseena Vapahtajana maailmankaikkeutta Isän Jumalan oikealla puolella ja Hän on kerran tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita. Me uskomme, että vain Häneen uskovat pelastuvat iankaikkiseen elämään. Tätä uskoa ei ylivoimaisesti suurin osa maailman juutalaisista jaa kanssamme. Heille Jeesuksen ristinsanoma on yhä hullutus.
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri