On rohkaisevaa olla Israelin Ystävä ja ylistää Herraa. Saamme olla siunaamassa Israelin kansaa ja maata. Ymmärrämme, että Jerusalem on Israelin pysyvä pääkaupunki. Pidämme Israelin maasta ja kansasta. Israel on eri puolilta maailmaa tulleiden juutalaisten yhteinen koti. Siksi haluamme seisoa Israelin rinnalla myös maallisissa asioissa ja tukea Israelia kaikin laillisin keinoin siltä osin, kuin ne eivät ole vastoin Raamattua. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että kaikki maallinen on lopulta katoavaista. Tulee aika, jolloin nykyisenlaista Israelia ei enää ole, vaan Herra Sebaot luo uuden taivaan ja uuden maan. Siksi meidän tulee tunnustaa, että Israel-kysymyksessä on kyse myös puhtaasti hengellisistä asioista. Mitä Israelin juutalaiselle tapahtuu, kun hänen maallinen vaelluksensa päättyy? Mikä on meidän, Israelin Ystävien hengellinen näkökulma Israeliin? Tarjoammeko ahdistuneelle juutalaiselle toivoa vai toivottomuutta?

Israel-järjestöjen työssä on tuettu ansiokkaasti nykyistä Israelin valtiota ja sen politiikkaa. Monet israelilaiset ovat ihmetelleet, kuinka pitkälle Israelin ystävät ovat valmiit menemään varauksettomassa tuen osoituksessaan. Tukemme voi jatkua varmasti yhtä innokkaana kuin ennenkin, mutta uskottavuutemme tähden meidän tulisi myös erottaa hengellinen ja maallinen rakastaminen toisistaan. Tämä tapahtuu parhaiten siten, että käytämme aina raamatunlauseita totuudenmukaisesti. Israelin varaukseton tukeminen ei vaadi raamatunlauseiden hienosäätöä oikeutuksen hakemiseksi mielipiteillemme. Usea juutalainenkin ihmettelee monien Israel-ystävien tapaa selittää raamatunlauseita omalla tavallaan irti niiden raamatullisesta asiayhteydestä. Jos kerran olemme oikealla asialla, miksi meidän pitäisi muuttaa raamatuntulkintaamme vastaamaan jotakin villiä teologiaa? Annetaan raamatunlauseiden olla niiden normaalissa raamatullisessa käytössä, eikä esim. sotketa Uutta ja Vanhaa testamenttia keskenään. Toki ne kuuluvat yhteen ja kummallakin on siinä tärkeä tehtävänsä. Mutta niiden vääränlainen sekoittaminen vain hämmentää sekä juutalaisia että kristittyjä. Israel on meille rakas valtio. Se ei kuitenkaan ole palvonnan kohde, muuten rikomme Jumalan ensimmäistä käskyä vastaan. Meidän tulee palvoa yksin Jumalaa. Kaikki muu palvominen on epäjumalan palvomista ja kauhistus Israelin Pyhälle Jumalalle.

Jeesuksen suhde Israeliin on Raamatun mukaan selkeä. Hän halusi Israelin tekevän parannuksen ja täydellisen mielenmuutoksen. Muuten kansa tuhoutuisi. Jeesus tuli, ettei yksikään ihminen hukkuisi. Hän puhui sanansa ja varoituksensa ensisijaisesti Israelille. Apostoli Paavalin tehtäväksi tuli viedä Sanoma eteenpäin pakanakansoille. Raamatussa olevat toivon ja varoituksen sanat ovat annetut ensisijaisesti Israelille. Vaikka Israelin ystävinä voimme siunata Israelia kaikin tavoin, niin sen kohtalo ei kuitenkaan ole meidän käsissämme, vaan Israelin Pyhän Jumalan. Jumala ei ole antanut meille, eikä kenellekään, veto-oikeutta päätöksiinsä. Ne ovat yksin Hänen. Siksi meidän ja juutalaisten tulee suhtautua vakavasti Jumalan varoituksiin erityisesti Israelin kohdalla. Onhan Israel Jumalan silmäterä. Kun Jumala varoittaa ankarin sanoin Israelia, niin kuinka käy meidän, jotka olemme vain oksastetut jaloon öljypuuhun, jos lankeaisimme vaikkapa Israelin palvontaan. Jumalan vakava varoitus Luvatussa maassa Israelin kansalle on kirjoitettu 5. Moos. 30:15–20: ”Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte; te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi. Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.”
Siunaavin terveisin,
Ilkka Vakkuri