Shalom-lehden pääkirjoitus 8/2018

Olen viime aikoina lukenut mielenkiinnolla Ninarose Maozin Ariel Livsonin elämästä kertovaa kirjaa nimeltä ”Luvatun maan Ariel”. Kirja on minulle tärkeä siksi, että se kertoo hyvin tuntemani ja arvostamani ihmisen elämästä. Ariel tullut jo pidemmän ajan kuluessa minulle tutuksi erinomaisena Israelin matkaoppaana ja mielenkiintoisena persoonana, jonka sanavalmius ja kyky opastaa ovat aivan omaa luokkaansa. Hän on aina suhtautunut vastuullisen intohimoisesti siihen mitä tekee ja sen mukaiset ovat hänen työnsä tuloksetkin.

Kirja on kooste Arielin elämän keskeisistä tapahtumista. Niitä käydään läpi sekä Arielin että hänen läheisten ystäviensä kertomana. Mukana on vakavuutta, huumoria, itseironiaa, avoimuutta ja suuria tunteitakin. Tapahtumat etenevät dynaamisesti ja tiivistetysti esitettynä. Kirja ei varsinaisesti syväluotaa Arielin koko räiskyvää, tutkivaa ja kyseenalaistavaa persoonaa, saati keskity hänen tutkimiinsa erityiskysymyksiin kovinkaan tarkasti. Mutta se antaa kuitenkin riittävän tarkan kokonaiskuvan Arielin kiehtovasta ja osin yllättävästäkin persoonasta. Tämän takia kirjaa voi suositella luettavaksi jokaiselle siitä kiinnostuneelle riippumatta lukijan henkilökohtaisesta taustasta.

Arielin arvot ja asenteet tulevat hyvin ja positiivisella tavalla esille. Kirja kannattaa siis lukea huolellisesti niin kykenee paremmin ymmärtämään Arielin osin särmikästä, joskus jopa kiivastakin mutta määrätietoista persoonallisuutta, jota huumori ja itseironia värittävät. Kun tunnen Arielin vuosien varrelta kohtalaisen hyvin, minua on aina kiehtonut hänen kykynsä ja taitonsa kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä ja ajatusrakennelmia. Tutkimusten mukaan me ihmiset luomme äärimmäisen harvoin mitään aivan uutta. Pääasiassa toistelemme sitä mitä olemme aiemmin oppineet.

Itsenäistä ajattelua, jota todellinen vastuullinen vapaa tahto edellyttää, on vaikea synnyttää tai pitää yllä, jos olemme enemmän tai vähemmän ympäristömme ja kulttuurimme vankeja. Vapaus edellyttää sekä vapaan tahdon että todellisen kriittisen elämän- ja ajatustavan omaksumista osaksi arkipäivän todellisuutta. Tässä asiassa luulen Arielin onnistuneen hyvin. Toivottavasti hän pitää pintansa aina maallisen elämänsä lopullisille kalkkiviivoille asti! Arielin tuntien uskon niin käyvän ja saamme iloita vielä monista uusista, huumorilla höystetyistä itsenäisistä ajatuksista Arielin suusta tai kynästä. Siunattua jatkoa elämääsi Ariel ja Israelin pyhän Jumalan siunausta!

Hyvät Shalom-lehden lukijat: tukekaa Israelia sekä hengellisesti, aineellisesti että henkisesti niin Arielkin riemuitsee kanssamme!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri