Aikanamme mennään usein äärimmäisyyksiin monissakin asioissa. Näin tapahtuu esim. syntiä koskevissa kysymyksissä. Monet hengelliset opettajat mm. Suomessa eivät enää joko puhu synnistä ollenkaan tai sitten puhuvat vain muiden synneistä. Miksi ei voitaisi opettaa siten kuin Raamattu asian kertoo? Vanhassa testamentissa ”synti”-sana ilmaisee sitä mikä ei ole hyväksyttävää Jumalalle. Yleisesti sanan sanotaan viittaavan tottelemattomuuteen tai kapinaan Jumalaa kohtaan. Se ei ole sama asia kuin rikos. Rikoshan on yhteiskunnan pelisääntöjen ja lakien rikkomista eri muodoin.
Kaikki mikä rikkoo oikeaa suhdettamme Jumalaan on syntiä, Room.14:23: ”… koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Epäjumalanpalvelus on siksi äärimmäinen synti, Room.1:23: ”…ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.”
Uudessa testamentissa on kaksi kreikan kielen tärkeää sanaa, jotka voidaan kääntää sanalla ”synti”. Toinen merkitsee tarkasti ottaen sitä, että ”menee sivuun maalista tai oikeasta jäljestä”, Joh.8:46: ”Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?”, Room.5:12: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.”
Toinen alkukielen sana merkitsee ”laittomuutta”, 2.Kor.6:14: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?” Sana kuvaa myös ”moraalista turmeltuneisuutta”, 1.Joh.3:12: ”…eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.”
Kun synti tuli maailmaan, se sai aikaan Jumalan vihan, 1.Moos.3:24: ”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.” Sen perusteella selittyy, että kuolema on synnin seuraus, 1.Moos.2:17: ”…mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.”
Synti ja sen tuoma syyllisyys vaikuttaa jokaisessa ylimielisyyttä eikä uskoa, Room.5:12: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Ihmisen omat teot tai ponnistukset eivät voi poistaa hänen syntistä tilaansa, Room. 7 luku. Ainoastaan Jumala toiminta voi saada aikaan todellista muutosta ihmisessä, Joh.3:3: ” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa’.”
Jeesus on voittanut synnin vallan elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Meidät on vapautettu synnin tukahduttavasta otteesta Jeesuksen voimalla uskomme ja kasteemme kautta. Kuitenkin niin, että täällä ajassa kannamme lihassamme synnin lakia, joka sotii hengen lakia vastaan. Siksi meidän tulee joka päivä kuolettaa Jeesuksen voimalla Pyhässä Hengessä vanhaa ihmistämme. Jos näin ei tapahdu, me ajaudumme pois armosta ja uskosta omavanhurkauden kurjalle tielle.
Herra meitä ja Israelia omavanhurskaudesta vieroittakoon todelliseen rauhaan ja rakkauteen Herrassa lähimmäistemme ja vihollistemme parhaaksi! Herra auta meitä ja Israelia, ettemme yritä tuhota Jumalan työtä omalta kohdaltamme! Sillä synnin seuraukset ovat kauhistuttavat, mutta Jeesus on synnin vallan voittanut ja on Herramme ainiaan.
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri