Shalom-lehden pääkirjoitus 6/2011

Työskenneltyäni jo yli 15 vuoden ajan messiaanisten juutalaisten pastorien kanssa olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka tukala heidän asemansa on. Monet ortodoksijuutalaiset ryhmät hyljeksivät, vihaavat ja jopa vainoavat heitä. He ovat Israelissa jatkuvan parjauksen ja vähättelyn kohteena. Jopa heidän juutalaisuutensa kyseenalaistetaan. He todella tarvitsisivat vilpittömiä ja rehellisiä, heitä aidosti arvostavia uskovia kristittyjä tuekseen. Usein olen kysynytkin heiltä, millaisena he kokevat saamansa kristittyjen tuen? Valitettavasti monet messiaaniset pastorit sanovat, että useat kristilliset järjestöt ovelasti käyttävät heitä hyväkseen. He väittävät, että kristilliset järjestöt antavat jäsenilleen ja rahoittajilleen sellaisen kuvan, kuin he kulkisivat käsi kädessä messiaanisten kanssa, vaikka messiaanisten rooli todellisuudessa on enemmän tai vähemmän nimellinen. Järjestöt haluavat esittää rahoittajilleen olevansa kristillisen evankeliumin airuita samalla kun veljeilevät esim. Israelin epäuskoisten poliitikkojen kanssa ajaakseen omia järjestöllisiä etujaan. Monet järjestöt yrittävät hämätä jäsenensä antamaan rahaa yhä enemmän maalliseen humanitaarisen työhön, eikä messiaanisille tai evankeliumin työhön. Tämän salatakseen nämä järjestöt ovat alkaneet pyhittää ja palvoa humanitaarista työtä, Kristuksen veren evankeliumin sijaan. He ylpeilevät maallisilla suhteillaan esim. Israelissa ja väittävät tämän petollisen evankeliumin olevan oikea evankeliumi. He väittävät, että humanitaarinen työ on polkujen tasoittamista evankeliumintyölle. He ovat markkinoineet tätä teoriaansa niin ahkeraan, että moni on unohtanut, ettei tuossa raamatunkohdassa ole kyse humanitaarisesta työstä millään tavalla. Raamattu ei missään opeta, että humanitaarinen työ olisi ensiarvoinen osa evankeliumintyötä.

Kaiken tämän kruunaa kaikkialle ulottuva tarkoitushakuinen ja kosiskeleva Israel -teologia, jossa Israelista tehdään ikään kuin uusi epäjumala, jota näiden järjestöjen kautta voi palvoa. Tähän teologiaan kuuluu mm. että Uusi liitto kuvataan Vanhan liiton jatkumona, eikä omana ainutlaatuisena Uutena liittonaan, kuten siihen viitataan Raamatussa Jer. 31:31 Uutena liittona, eikä sellaisena kuin Jumala teki Israelin isien kanssa. Olen kuullut näitä huolia, jotka tulevat monen messiaanisen pastorin sydämestä. Olen halunnut vakuuttaa heidät käytännön työssä siitä, että ainakin Israelin Ystävät ry tukee heitä oikeasti kaikilla tasoilla. Israelin Ystävät ry:hän perustettiin 103 vuotta sitten juuri messiaanisen juutalaisen pastorin kehotuksesta tukemaan messiaanisia juutalaisia. En voi vastata muiden Israel-järjestöjen puolesta, mutta me pidämme kiinni siitä evankeliumin työnäystä, jonka järjestömme perustajat aikanaan Raamatusta johtivat. Olen aina ihmetellyt sitä intoa, millä jotkut ihmiset haluavat muotoilla omia Israel-teologisia näkökulmiaan aivan kuin Raamattu yksin ei riittäisi. Raamattua ei mielestäni saa millään tavalla vääristellä tai uudelleen formuloida, vaan Raamattua tulee opettaa sellaisenaan alkukielten pohjalta. Raamatussa on lopulta vain yksi Herra ja Häntä yksin meidän pitää palvoa ja rukoilla. Israelin rooli ei koskaan ole ollut kilpailija Israelin Jumalalle, vaan sen tulee palvoa ja palvella yksin Häntä. Mitään muuta roolia ei meillä kristityilläkään voi olla.

Jos suuntaamme kaiken huomiomme Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, ei meillä ole aikaa rakentaa omia teologioitamme, joilla yritämme oikeuttaa omat tarkoitusperämme. Lopulta kaikki tällainen teologia – perustuu se sitten liittoteologioille tai muille sinänsä mielenkiintoisille asioille – ei ole tervettä, jos sen keskuksena ja sisältönä ei ole Jeesus Kristus ja Hän ristiinnaulittuna, kuten apostoli Paavali kirjoittaa. Paavali ei totisesti palvo Israelin ystäviä eikä vihollisia, ei myöskään Israelia, eikä ketään muuta kuin Kristusta, koska kaikki muu on lopulta turhaa. Vain Kristus yksin voi viedä niin israelilaisen kuin ei-israelilaisen Isän tykö. Kaikki muu on turhanpäiväistä tämän tosiasian rinnalla. Apostoli Paavali tai Raamattu ei opeta mitään muuta keinoa kuin evankeliumin julistus ihmisen pelastamiseksi kadotustuomiolta. Tämä koskee kaikkia ihmisiä ja kansoja. Israel ei ole Raamatun mukaan mikään poikkeus. Tämän tosiasian tulisi olla kaikkien Israelin kristittyjen ystävien huulilla ja mielessä ja sitä tulisi julistaa rehellisesti ilman pakkoa. Meillä ei ole varaa millekään Raamatun Sanaa muuttavalle korvausteologialle, vaikka se kuulostaisi kuinka ihanalta ja viettelevältä. Tämä on ehdottomasti totta myös rakkaan Israelimme kohdalla. Hyvää alkanutta kesää kaikille! Käykää toki Israelissa tänäkin kesänä ja muistakaa tukea messiaanisia seurakuntia.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.