Shalom-lehden pääkirjoitus 6/15

Minulta on usein kysytty, kuinka Raamattua tulisi ymmärtää, eli ”kuinka on kirjoitettu, kuinkas luet”. Raamatun ymmärtämisen tulee perustua alkutekstin ymmärtämiseen. Siihen ei saa mitään lisätä eikä ottaa pois, vaan sitä tulee käsitellä alkuperäisessä muodossa. Sanoja, lauseita ja käsitteitä tulee tutkia niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ja vasta sitten tehdä sovelluksia tai tulkintoja nykyaikaan. Tämä vaatii vähintään neljän kohdan periaatteen käyttämistä.

1. Ensimmäiseksi tulee selvittää, mitä alkuteksti todella tarkoittaa ja mitä käsitteitä siinä käytetään. Tätä varten tulee tutkia sekä heprean, aramean että kreikan alkukielien kielioppia ja selvittää sanojen merkitykset. Vanhaa testamenttia tulee tutkia pääsääntöisesti sen hepreankielisessä muodossa ja Uutta testamenttia kreikankielisessä muodossa. Tämä siksi, koska meillä ei ole muuta varhaista alkutekstiä, kuin nuo tekstit. Muut ovat myöhempiä käännöksiä. Kuitenkin on pidettävä mielessä, että esim. Uudessa testamentissa olevat Vanhan testamentin lainaukset eivät noudata hepreankielistä tekstiä, vaan ne on mukailtu kreikankielisen Vanhan testamentin (Septuaginta) käännöksen mukaan. Tätä varten täytyy olla käytettävissä alkukielen sanakirjoja, kielioppeja ja kielitieteellisiä kommentaareja. Tällaisen tutkimuksen perusteella lauseet ja käsitteet saavat usein aivan uusia merkityksiä verrattuna käännösteksteihin. Lopuksi Raamatun opetuksen perustaksi tulee laatia kunkin tutkijan omalla äidinkielellä mahdollisimman tarkka käännös varustettuna tekstiselityksin.

2. Toiseksi tulee selvittää tieteellisistä, alkukieleen perustuvista teoksista mitä ko. lauseet merkitsivät niiden kirjoittamisen ajankohtana. Tätä varten täytyy tekstien kirjoitusajankohta määritellä riittävän tarkasti ja verrata ko. ajankohdan vastaaviin muihin dokumentteihin, joissa ilmenee käsitteiden, lauseiden ja sanontojen sisällöt tai eri sisältövaihtoehdot. Tarvitaan siis sekä historiallinen että tekstuaalinen konteksti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan lausua sitten jotakin siitä, mikä merkitys teksteillä on ollut omana aikanaan eli ”kuinkas luet”.

3. Kolmanneksi: alkukielen analysoinnin avulla pitää päätellä, mitä kukin Raamatun kirjoittaja on tekstillään omana aikanaan tarkoittanut ja miten hän on sen ymmärtänyt.

4. Neljänneksi, kohtien 1-3 tutkimisen jälkeen, voidaan siirtyä tarkastelemaan haastavaa kysymystä, mitä kukin tarkasteltava raamatunteksti merkitsee meille, eli ”kuinkas sovellat”.

Esimerkkinä tästä tutkimusprosessista voimme ottaa esille sanan, joka on suomeksi käännetty yleensä sanalla ”mielenmuutos”. Alkukielistä sanaa tutkiessa huomataan, että alkukielen sana tarkoittaa täydellistä muutosta sekä ajattelussa, asenteessa että teoissa. Tekstin kirjoittamisajankohtana tuota sanaa on käytetty esim. Josefuksen teoksessa ”Juutalaissota”. Josefus käyttää sanaa puhutellessaan kapinapäällikköä ja vaatii tätä seuraamaan itseään sekä hylkäämään kaikki entiset aatteensa, asenteensa ja toimintamallinsa kuolemantuomion uhalla. Pyhän Hengen opastamana Raamatun kirjoittajat tuovat selvästi esille, missä sanaa käytetään täydellisen muutoksen korostamiseen. Tämä ilmenee mm. kaikesta väkivallasta pidättäytymisenä ja toimimisesta aikaisempien uskomusmallien, asenteiden ja toimintatapojen vastaisesti – jopa uhmaten omaa kulttuuria toimien rauhaan perustuvan Taivasten valtakunnan puolesta.

Mitä tällainen täyskäännös meidän yhteiskunnassamme, joka ei ole erityisen militaristinen tai aggressiivinen, tarkoittaisi? Tarkoittaisiko se, että hylkäämme luonnollisen ihmisemme itsekkyyden ja alamme todella rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme? Ongelmaksi muodostuu kuitenkin vanha ihmisemme, joka ei halua muuttua. Siksi täydellinen muutos on ihmiselle hyvin vaikea ja vanhan ihmisen piirteet jäävät vaikuttamaan meissä ainakin peitetysti. Vain armon evankeliumi voi antaa meille voimaa jatkuvaan muutokseen. Olemmeko valmiit tällaiseen hengelliseen, henkiseen ja fyysiseen muutokseen? Vai elämmekö vanhan ihmisemme pönkittämää pysähtyneisyyttä, jossa kuvittelemme itse olevamme keskipisteenä  muutosta tarjoavan Herramme sijaan?

Shalom –muutosterveisin,
Ilkka Vakkuri