Shalom-lehden pääkirjoitus 5/2010

Populistisessa poliittisessa kulttuurissa koetellaan välillä ilmaisuvapauden rajoja, kun haetaan sopivia aseita poliittisen vastustajan lyömiseen. Helpolta tuntuva ratkaisu onkin vastustajan demonisoiminen tai ainakin kyseenalaistaminen. Sen sijaan, että luotettaisiin omaan asiaan ja tuotaisiin sitä positiivisesti esille, lyödään kuvitellun tai todelliseksi mielletyn vastustajan henkilöön ja pyritään löytämään hänestä kaikki mahdolliset viat. Tällainen yksipuolinen menettely ei ole hedelmällinen. Se ei ole omiaan synnyttämään hedelmällistä dialogia. Se ei yleensä tuota mitään rakentavaa yhteiseksi hyväksi. Sen sijaan, että vastustaja kohdattaisiin avoimesti ja rehellisesti sellaisena kuin hän on, hänet saatetaan mustamaalata lopulta vaikeasti tunnistettavaksi pääpahaksi. Voidaan perusteellisesti kysyä kenen etua tällainen populismi ajaa?

Israel työssä on olemassa samanlaisia populismin vaaroja varsinkin, jos se kytketään suoraan päivänpolitiikkaan. Silloin tapahtuu helposti niin, että yhteistyön tilalle tarjotaan ajoittain jopa vihamielistä suhtautumista vastustajiksi koettuihin henkilöihin tai tahoihin. Tämä on sikäli haasteellista, että Jeesus opetti meitä rakastamaan vihamiehiämmekin. Viime aikoina on puhuttu yhä kiihtyvämpään äänensävyyn siitä voiko tai saako Israelin valtiota ja sen politiikkaa puolustaa? Onko Israel kansainvälisen median konna vai uhri? Meitä saatetaan vaatia valitsemaan puolemme. Israelin Ystävinä näemme Israelin valtion vahvuudet ja heikkoudet. Siksi haluamme olla tukemassa Israelin valtion muodostumista entistä paremmaksi paikaksi kaikille sen asukkaille elää ja toimia. Mutta onko meillä lupa puhua Israelin valtion kehittämisen tai kehittymisen tarpeista?

Lyhytnäköinen Israel -järjestöpopulismi houkuttaa meitä puhumaan vain Israelin valtiosta ikään kuin se olisi jo täydellinen ja mitään kehitettävää ei olisi. Mutta eihän maailmassa ole mitään niin hyvää, ettei siinä olisi kehitettävääkin. Israelin valtion perustajatkin kehottivat viemään kehitystä eteenpäin ja saamaan Israelin entistä kukoistavammaksi. Jotkut syyttävät, että Israel-järjestöt puolustavat Israelin hallinnon toimintaa niin pitkälle, että niistä on tulossa konfliktin osapuoli. Ainakaan meidän supisuomalaisella Israel -järjestöllämme ei ole niin paljon valtaa tai asemaa, ei edes keinoja tai haluja, että kukaan vakavasti ajatteleva uskoisi meidän pääsevän tai pyrkivän Lähi-idän kriisin osapuoleksi!

Kristillisille Israel-järjestöille on tärkeää, että ne saavat sanomansa esille mediassa ja siellä asioista keskustellaan asiallisella ja rakentavalla tavalla. Ei kukaan kristillisen elämäntavan kannattaja halua leimautua rasistiksi tai muuksi lähimmäisen rakkautta vieroksuvaksi henkilöksi. Kuinka siis saamme maltillisesti ja viisaasti esille Raamattuun pohjautuvan maailmankuvamme ilman, että loukkaamme lähimmäisiämme. Helppo vastaus olisi, että emme mitenkään. Aina joku suuttuu ja saakin suuttua – sehän kuuluu demokratiaan. Toisaalta meidän tulee välttää toisten ihmisten ja heidän vakaumuksensa tietoista tarkoituksellista loukkaamista.

Mielipiteen ilmaisun yksi taito on, kuinka ilmaisemme oman mielipiteemme ilman, että estämme toista ihmistä ilmaisemasta omaansa. Hienosti sanottuna puhutaan dialogitaidosta. Onko meillä sitä ja mitä se on? Nykyaikainen dynaaminen ja hektinen yhteiskunta vaatii paljon voimavarojamme. Meidän tulisi olla kaikessa aktiivisia Marttoja, mutta Jeesuksen jalkojen juuressa olevan Marian kaltaisuutta ei juuri kannusteta. Tämä esitetään erääksi syyksi siihen miksi uskovat lukevat Raamattua ja rukoilevat liian vähän. Hengellisiä asioita ei voida mitata kaikin osin samoin mittarein kuin maallisia. Mutta varmaan on olemassa jokin yhteys Israel-rakkauden hiipumisen ja raamatunluvun sekä rukouselämän vähenemisen välillä. Siksi meidän tulisi herätä valvomaan Israelin puolesta hengellisesti ja antaa poliittisten populistien rauhassa kadota näyttämöltä omalla tavallaan ja ajallaan. Päivänpolitiikassa ei lopulta ole voittajia. Keskitytään me sen sijaan rakentavaan ja elävään hengelliseen toimintaan. Käykäämme avointa dialogia ihmisten kanssa Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä. Ei anneta populistien kuluttaa aikaamme. Israel tarvitsee kipeästi rukousta ja Raamatun mukaista rohkaisua!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *