Shalom-lehden pääkirjoitus 5/15

Israelissa vietettiin hiljakkoin holokaustin muistopäivää. Se on yksi koskettavimmista ja tärkeimmistä juutalaisten muistopäivistä Israelissa. Siksi esim. Eurooppaan tulevat juutalaiset usein ihmettelevät, miksei eurooppalainen media tiedota sen merkityksestä. Tuohon aikaan Israelin Ystävien vieraana olevat messiaanisetkin ovat yllättyneet, ettei suomalainen media juuri mainitse päivää tai kerro sen vietosta Israelissa. Herää kysymys, onko holokaustin muisto unohtumassa Euroopassa?

Euroopan muslimien lukumäärä on voimakkaasti kasvanut sekä syntyvyyden, että maahanmuuton kautta. Monet eurooppalaiset alun perin ei-muslimit ovat kääntyneet islamin uskoon. Syitä tähän on varmaan monia, yksi syy on eurooppalaiseen maallistumiseen kyllästyminen. Varsinkin monet eurooppalaiset naiset ovat etsineet islamin uskosta elämälleen uutta sisältöä ja perinteisen roolin mukaista aviopuolisoa. Jos islaminuskoisten määrän voimakas kasvu jatkuu, on arvioitu, että tulevaisuudessa monessa Euroopan maassa olisi muslimienemmistö. Se tarkoittaisi suurta uskonnon ja kulttuurin muutosta. Ennen tätä olisi tärkeää saada juutalaisten ja muslimien välit rauhanomaisiksi. Jatkuessaan kehitys kiihdyttää juutalaisten muuttoa Israeliin.

Toisaalta myös Israelissa arabiväestön lukumäärä kasvaa sekä Israelin että palestiinalaisten alueilla. Näin juutalaiset ovat tulevaisuudessa joutumassa yhä ahtaammalle islamin uskon puristuksessa. Vaarana on, että Israelinkin johto käy vain viivytystaistelua aikaa vastaan eikä löydä pysyviä keinoja tilanteen rauhoittamiseksi. Juutalaiset varmasti pyrkivät vilpittömästi rakentamaan siltoja esim. Israelin arabiväestöön. Euroopan maissa asuvat juutalaiset ovat pyrkineet rakentamaan suhteita asuinmaidensa väestöön. Silti juutalaisuuden ja islamin välillä vallitsee kasvava jännitys kaikkialla maailmassa missä he kohtaavat.

Muslimien ääriryhmät eivät kaihda väkivallan käyttöä Israelia ja juutalaista kansaa kohtaan. He vannovat jumalansa nimeen tuhoavansa juutalaisvaltion ja ajavansa juutalaiset Välimereen. Vaikka näissä tavoitteissa ja sanoissa on nähtävissä liioiteltua fanaattisuutta, tosiasia on, että juutalaisvaltio on muslimien vihan kohteena kaikkialla maailmassa. Siksi Israel on jatkuvien konfliktien keskipisteessä. Kuinka Israel voi säilyä juutalaisvaltiona, jos juutalaisten maahanmuutto Israeliin ei kasva merkittävästi, tai juutalainen väestö ei ala lisääntyä suurempien perhekokojen kautta. Entä pystyykö Israelin johto löytämään keinoja rauhanomaiseen ja tulokselliseen dialogiin muslimien kanssa? Olisiko löydettävissä jokin keino muslimien ja juutalaisten välisen jännityksen vähentämiseksi? Kuinka Israelissa onnistuttaisiin esim. toteuttamaan hallintoa, jossa valtion turvallisuutta vaarantamatta myös muslimit kokisivat oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden toteutuvan? Se toki on Israelin viranomaisten tavoite mutta molemminpuolinen epäluottamus ja epäusko toisen motiiveihin haittaa asian edistymistä. Kysymyksiin ei ole helppoa ratkaisua.

Eräs Herran kärsivä palvelija esitti yhden ratkaisun n. 2000 vuotta sitten. Hänen esittämänsä väkivallaton, lähimmäisen rakkauteen perustuva malli ei koskaan ole tullut suosituksi. On laskettu, että kristinuskon nimeen on maailmassa tapettu enemmän ihmisiä, kuin minkään muun uskonnon nimessä. Kuitenkin kristinuskon keskeisin henkilö oli väkivallan vastustaja ja kieltäjä. Kuinka helposti käy, että rauhan ja rakkauden sana muuttuu vihan ja väkivallan käytöksi. Siitä pitää huolen ”vanha aatamimme” tehokkaasti ja yllättävän helposti. Helpompi on puhua rauhasta kuin olla rauhan tekijä. Rukoilkaamme, että maailmassa olisi enemmän rauhan tekijöitä.

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri