Sosiaalisessa mediassa on keskusteltu intensiivisesti aiheesta ”valeuutinen”. Tämä keskustelu perustuu pääasiassa USA:n presidentinvaaleissa käytettyyn terminologiaan. Tässä keskustelussa on välillä unohtunut tietynlainen aste-ero ”false -news’in” ja ”fake -news’in” välillä. False -news tarkoittaa uutista joka ei lainkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi viitataan puheeseen jota ei ole koskaan pidetty tai dokumenttiin jota ei ole olemassa. Fake -news kertoo jostakin mikä on tapahtunut tai mistä on olemassa todellinen dokumentti. Mutta puheen, dokumentin tai videon sisällön esitystapa siitä tehdyssä uutisessa on puolueellinen tai tarkoitushakuinen. Mediassa esiintyy aika ajoin molempia ilmiöitä. Aika usein, kun media jää kiinni selvästä false -news’ista se joutuu pyytämään anteeksi tai korjaamaan uutista. Fake -newsin kohdalla medialla on paljon enemmän liikkumavaraa. Se voi toimia jopa räikeällä tavalla ja vierittää vastuun esimerkiksi itse valitsemilleen asiantuntijoille tai muille tahoille. Jotta ymmärtäisimme näitä käsitteitä paremmin, on hyvä tarkastella länsimaisen uutiskäsitteen ja käsittelytapojen syntyhistoriaa USA:ssa.
Yhdysvaltojen medialla on ollut ja on suuri vaikutus länsimaiseen mediaan. Siihen liittyy keskeisesti mediakielessä korostettu uusi ilmaisu: ”populisti”. Alunperin sana on englanninkielessä tarkoittanut henkilöä, joka saa paljon kannatusta. Se tulee sanasta populääri, suosittu, kannatettu, kansan kannattama ja kansan tukema henkilö. Yhdysvaltain sisällissodan (1861-65) jälkeinen poliittinen jakautuminen johti demokraattisen ja republikaanisen puolueen valta-asemaan. Republikaanit olivat alunperin ”jenkkejä”, mm orjuuden vastustajia jotka edustivat pohjoisvaltioita. He olivat sisällissodan voittajia. Demokraatit olivat alunperin sisällissodan hävinneitä, mm orjuuden kannattajia. USA:n vaalijärjestelmästä johtuen nämä kaksi puoluetta ovat hallinneet vuoron perään ja muodostaneet eliitin, jota erityisesti raharikkaat vaalirahoittajat kontrolloivat ja ohjailevat.
USA:ssa syntyi 1800-luvun lopulla populääri- eli kansanliike vastustamaan raharikkaan eliitin vaikutusvaltaa ja ajamaan tavallisen kansan asioita ja etuja. Kansan- eli populaariliikkeen toiminta huipentui kansanpuolueen perustamiseen. Se sai 1890 -luvun vaaleissa suuren äänivyöryn. Vaikka vaalijärjestelmä suosii kahta pääpuoluetta, kolmaskin puolue alkoi saada merkittävää asemaa. Populääripuolue vetosi tavalliseen kansaan ja muodosti uhan silloiselle eliitille, erityisesti demokraattipuolueen eliitille. Se oli jo syrjäyttämässä demokraattisen puolueen valta-asemaa ja horjuttamassa jopa republikaaneja. Tällöin raharikas eliitti ryhtyi vastaiskuun. Kansanpuoluetta alettiin leimata negatiivisesti ja estettiin sen asiallinen esilletulo silloisessa mediassa. Tässä manipuloinnissa raharikkaat saattoivat käyttää omistamaansa mediaa. Nopeassa tahdissa he lisäsivät valtaansa hankkimalla lisää omistuksia valjastaen silloisen median – pääasiassa sanomalehdet – kansanpuoluetta vastaan. Kesti aikansa ennen kuin manipulointi alkoi tehota mutta lopulta Yhdysvalloissa palattiin kahden valtapuolueen ja raharikkaan eliitin hallitsemaan järjestelmään.
Raharikkaiden demokraattien kannattajat omistavat valtaosan mediasta. Tässä republikaaneilla on yleisesti ottaen vähemmän vaikutusvaltaa. Lähes kaikki tärkeimmät TV -kanavat, amerikkalaista FOX -news’ia lukuunottamatta, ovat demokraattisen puolueen ohjauksessa. Wikileaksin vuotojen kautta tiedämme, että esimerkiksi viimeisen presidentinvaalin yhteydessä demokraattisen puolueen puoluetoimisto ohjaili valtakunnallisten uutiskanavien tarjontaa. Samanlainen manipulointi tehtiin tärkeimpien sanomalehtien kohdalla. Republikaanivastustajasta käytettiin tavanomaisen populääri- eli kansan suosiman tai kannattaman henkilömaininnan sijasta sanaa ”populisti”. Tällä sanatempulla haluttiin viestittää, että populisti kosiskelee kansaa väärin ja väärillä asioilla eikä häntä pidä ottaa vakavasti. Ne, jotka kannattavat tätä populistia, ovat enemmän tai vähemmän surkuteltavia ja säälittäviä. Vähän tyhmiäkin, eikä heitäkään kannata ottaa vakavasti.
Sosiaalisen median paljastuksista johtuen demokraattien hallitsema media organisoitiin viime vaalia varten siten, että se pyrki välttämään suoranaisia false-news’eja. Pääsääntöisesti koko länsimainen media on lainannut vähintäänkin epäsuoraan demokraattien hallitseman valtamedian tuottamaa kuvallista ja sanallista aineistoa. Länsimaisesta mediasta on tullut ikään kuin osa USA:n valtakamppailua joka jatkuu vaalien lopputuloksesta huolimatta edelleen. Tässä kamppailussa USA:n oma etu ja koko maailman etu jää toiselle sijalle. Kuten meistä kaikista myös nykyisestä pres. Trumpista löytyy monia puutteita ja häntä voidaan arvostella. Hän puhuu suoraan mitä kannattaa ja ajattelee ja yrittää toteuttaa vaalilupauksiaan. Yksi niistä on Israelin tukeminen. Israelkaan ei ole täydellinen, kuten ei omakaan valtiomme. Raamattuun pohjaava näkymme on tukea sitä erityisesti hengellisesti ja myös aineellisesti.
Tänä vuonna täytän 60 -vuotta ja sen merkeissä haastan teidät kaikki tukemaan erityisesti messiaanista juutalaistyötä Israelin Ystävät ry:n kautta Israelin parhaaksi. Nyt on Ilosanoman julistamisen aika Israelille!
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri