Shalom-lehden pääkirjoitus 4/2014

14.3.2014 olin kutsuttuna yhdessä puheenjohtajamme Anssi Joutsenlahden ja muiden Suomen Israel-järjestöjen johtomiesten kanssa Suomen juutalaisen yhteisön johdon kutsumaan neuvottelutilaisuuteen, jossa tuotiin esille huoli Israelin ja Israel -työn tulevaisuudesta. On ollut olemassa selviä merkkejä, että asenteet Suomessakin ovat koventuneet Israelia kohtaan. Vaikuttaa siltä, että Suomen kansan kohdalla asiallinen tieto Israel-kysymyksessä on jäänyt tavoittamatta laajoja kansalaistahoja. Kaikenlaiset Israel -tuote boikotit ja muu negatiivinen yksipuolinen lähestymistapa Israeliin on saanut mediassa paljon huomiota. Nyt tarvittaisiin suomalaisten Israelin ystävien laajaa yhteistoimintaa tilanteen parantamiseksi. Ennen kaikkea tarvitaan yksilö- ja ruohonjuuritason toimintaa.

Politiikassa on aina oltu Israelin puolesta tai sitä vastaan. Siellä pääpaino on äänestäjien reaktioissa. Omat kannanotot voidaan joskus sovittaa sen mukaan mikä on oman äänestäjäkunnan enemmistön kanta. Saattaa olla, että myös jotkut kristityt vaikuttajat eivät nykyisessä mielipideilmastossa uskalla selvästi seistä näkyvän julkisesti Israelin takana. Kristillisten johtajien pitäisi näyttää esimerkkiä tasapuolisuuden ja totuuden edistämisessä. Israel -asiassa totuuden etsiminen ja sen edistäminen ei ole kovin helppoa etenkään, jos oman hengellisen ryhmän keskuudessa ei ole olemassa yksiselitteistä ja yhtenäistä Israel -kantaa. Voi olla, että ajatellaan myös omaa tulevaisuutta tilanteessa, jossa Israel-työllä ei ole merkittävää sijaa. Voidaan olla ottamatta kantaa tai kannanotot tehdään hyvin yleisellä tasolla. Johtajien yleensä tulisi varoa, ettei heitä koeta kansan silmissä oman asiansa ja etujensa ajajiksi. Sellainen kuva vähentää johtajuuden uskottavuutta ja luottamusta puolueettoman tiedon välittäjänä.

Ratkaisevaa olisikin saada Israel -järjestöjen jäsenet aktivoitua asialliseen tiedonvälitykseen kansamme keskuudessa. Juhlapuheet tai propaganda eivät nyt paljoa paina. Tarvitaan asiallista ja maltillisista tiedon välitystä, johon eivät agitaattorit kykene. Tarvitaan tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka haluavat etsiä totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tarvitaan myös tervettä kristillisyyttä ja kriittisyyttä, jonka keskuksessa on Jeesuksen opettama ja korostama oikeudenmukaisuus ja totuuden etsintä niin käytännön elämässä kuin asenteissakin. Israel -kysymystä tulisi tarkastella saatavilla olevan, mahdollisimman puolueettoman tiedon ja raamatullisten periaatteiden pohjalta kiihkottomasti ilman, että syyllistytään propagandaan tavalla tai toisella.

Tämä onkin todellinen haaste meille kaikille. Jos emme kykene hyväksymään raamatullisia Jeesuksen opettamia periaatteita käytännön ratkaisuissa, kuinka uskottava on sanomamme? Jos esimerkiksi Jeesuksen opetus on rakastaminen ja tulkintamme on vihaaminen – tai Jeesuksen opetus on armahtaminen ja meidän tulkintamme tappaminen ja tuhoaminen – niin kuinka uskottavia olemme ihmisten silmissä uskovina. Kuka silloin enää haluaa ottaa vakavasti viestiämme tai sanomaamme? Miksi kenenkään tuolloin pitäisi sitä edes vakavasti ottaa huomioon? Pitäisikö meidän kaikkien raamatullistaa sanomamme jo oman uskottavuutemmekin kannalta? Kenen etua ajavat yksipuoliset lukkiutuneet asenteet muutenkin niin rakkaudettomassa ja kylmässä maailmassa? Olemmeko valmiit toimimaan Jumalan Sanan pohjalta Israelin hyväksi?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.