Shalom-lehden pääkirjoitus 4/2011

Pääsiäisen ajan Israelin matkallani ymmärsin, kuinka tärkeää on sielunhoito ja korvausteologian vastustaminen. Sellainen korvausteologia, jossa Jeesus pyritään korvaamaan jollakin muulla asialla tai henkilöllä tai henkilöryhmällä, on levinnyt laajalle kristikuntaan. Erityisen huolestuttavaa on sen ilmeneminen kristittyjen tekemässä Israel- työssä. Israelin Ystävät ry:ssä olemme nähneet tärkeäksi auttaa erityisesti messiaanisia juutalaisia, koska emme kannata minkäänlaista korvausteologiaa. Samalla olemme nähneet, että meillä on pysyvä yhteys juutalaisiin uskonveljiimme ja -sisariimme. Ymmärrämme, että samalla kun tunnustamme juutalaiskansan erityisluonteen ja tehtävän Ilosanoman eteenpäin viemisessä, emme halua rakentaa keinotekoista väliseinää juutalaisten ja kristittyjen välille. Jeesus kerta kaikkiaan purki erottavan väliseinän juutalaisen kansan ja muiden kansojen väliltä. Siksi nekin juutalaiset, jotka eivät usko samaan Messiaaseen kuin me, ovat meille tärkeitä, koska he ovat yhtä lailla Jumalan pelastussuunnitelmasta osallisia. Korvausteologia näkyy hyvin monella eri tavalla kristillisten Israel -järjestöjen työssä. Osa aivan oikein torjuu sellaisen korvausteologian, jossa esimerkiksi kristillinen kirkko tai seurakunta on kokonaan korvannut Israelin. Tällaiselle ajattelulle Raamattu ei anna perusteita. Samalla kuitenkin osa näistä järjestöistä tukee ajatusta, jossa juutalaiselle kansalle annetaan poikkeava pelastustie kuin muille kansoille. Näin ei ainoastaan ajatella, opeteta, vaan sen mukaisesti toimitaan.

Tämä näkyy mm. siinä, että messiaanisia juutalaisia tuetaan vain minimaalisesti, mutta muita kohteita paljon. Mitä pitäisi tapahtua, että pääsisimme irti näistä erillisistä korvausteologioista? Ymmärrämme, että ainoa tie pois korvausteologioiden harhoista, on parannuksen tekeminen ja kääntyminen armollisen Jumalan puoleen. Juutalainen kansa on meille niin rakas, että haluamme seisoa sen rinnalla aidosti ilman korvausteologian harhoja Raamatun ja Jeesuksen esikuvan mukaan. Jokainen juutalainen on meille yhtä arvokas Jumalan luomuksena ja Hänen suunnitelmansa osana. Siksi emme halua ihmisinä erotella juutalaisia, vaan haluamme Jeesuksen tavoin olla johdattamassa heitä vapaaehtoisesti oppimaan tuntemaan pelastajansa ja Jumalansa. Tätä emme tee riitelemällä keskenämme tai jakautumalla eri ryhmiin, vaan löytämällä todellisen yhteyden rakkaan juutalaisen kansan kanssa. Tätä ei saavuteta kaunopuheisuudella tai lipevillä kosiskelusanoilla, vaan aidolla välittämisellä juutalaisesta kansasta henkilöön katsomatta. Suuri haasteemme on, että kun katsomme henkilöön niin ryhmitymme johtajien ja eri ryhmien ympärille ja luulemme sitten olevamme parempia kuin muut. Näin toimiessamme, olemme kuitenkin surkuteltavat ja häpeäksi Messiaan sanomalle. Usko ei ole joka miehen, mutta Jumala ei katso henkilöön, vaan sydämeen ja Hän yksin armahtaa kenet armahtaa. Jumalaa ei kukaan pääse pakoon, Hän on yli ymmärryksemme mahtava ja ainutlaatuinen. Jokaisen täytyy kohdata Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä Jumala sellaisena kuin itse on. Jumalalta emme kykene peittämään mitään. On kuitenkin lohdullista tietää, että vaikka Jumala on väkevä ja suuri vihassaan, Hän on myös väkevä rakkaudessaan ja armossaan. Siksi meidän tulee rukoilla armoa juutalaiselle kansalle ja itsellemme, että kaikkivoipa Jumala voisi meitä armahtaa. Jumalan edessä emme voi vedota uskontoomme, ryhmäämme, osallisuudesta kansakuntaan tai mihinkään muuhunkaan ulkoiseen seikkaan, vain yksin sydämemme tilaan.

Israelissa ollessani huomasin, kuinka moni juutalainen siellä niin kuin muuallakin maailmassa, on hyvin yksinäinen. Vaikka ulkonaisesti saattaa näyttää, että heillä on paljon tuttavia ja ystäviä, niin tosi paikan tullen uskollisia ystäviä on vähän. Näin Raamattukin opettaa. Israelissa yksinäisyys ja pelot korostuvat Lähi-idän ahdistavan tilanteen vaikuttamana. Inhimillisesti katsoen juutalainen kansa on Israelissa sellaisten uhkien ja paineiden ympäröimänä, että se saattaa monet erittäin ahdistuneiksi. Moni ihminen Israelissa yrittää purkaa ahdistustaan eri tavoin. Yksi tällainen ahdistuksen purkamismuoto on aggressiivinen käyttäytyminen. Ulkopuolisesta saattaakin välillä näyttää, että ihmisten väliset konfliktit karkaavat käsistä, mutta kuitenkin asiat viime hetkellä sovitaan. Sielunhoidon ongelmana Israelissa ja muualla on vaikeus sovittaa Uuden testamentin malli konfliktien ratkaisuun: laupeus, lempeys, rakkaus ja kunnioitus. Kulttuureissa, jotka sallivat voimakkaat tunteen ilmaukset ja tunteiden mukaisen toiminnan, Jeesuksen opettamat hyveet voivat tuntua epärealistisilta ja johtavan päinvastoin alistumiseen ja epäonnistumiseen ihmissuhteissa. Lähi-idässä ei ihannoida inhimillistä heikkoutta. Se hyväksytään silloin, kun on pakko, mutta sitä ei pidetä tavoiteltavana. Kristillinen etiikka ja moraali ovat haasteellisia opettaa ja laittaa käytäntöön myös Lähi-idän alueella. Siksi juuri sielunhoitoon pitäisi panostaa erityisesti Israelissa, että ihminen ei tuntisi olevansa yksin ongelmiensa ja ahdistuksiensa kanssa, vaan väsyneenäkin voisi saada lohdutusta ja virvoitusta Jumalan Sanasta, rakkaudesta ja lähimmäisensä tuesta.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.