Shalom-lehden pääkirjoitus 4/2010

Jos haluamme ymmärtää ihmistä ja hänen luomaansa kulttuuria, emme voi olla ottamatta huomioon uskontoa. Uskonto on parhaimmillaankin ihmisten käsitystä Jumalasta ja ihmisen ja jumalan välisestä suhteesta, elämän tarkoituksesta, ihmisenä olemisen todellisuudesta ja kaiken päämäärästä. Juutalainen professori Kauffmann käsittelee näitä asioita mm. kirjassaan ”Kaksi Liittoa”. Hän tarkastelee kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin välisiä eroja. Hän toteaa, että esimerkiksi kristinusko eri variaatioineen ei poikkea juutalaisuuden eri variaatioista muun, kuin sen kysymyksen kohdalla: kuka Jeesus on? Hän tuo esille, että karismaattisen kristinuskon ja mystisen juutalaisuuden näkemykset eivät juurikaan eroa toisistaan muulla periaatteellisella tavalla kuin Jeesuksen osalta.

Juutalaisessa mystiikassa esiintyy hänen mukaansa äärimmillään jopa kolminaisuusoppiin verrattavia näkemyksiä. Liberaalikristillisyys taas eroaa liberaalijuutalaisuudesta lähinnä vallitsevien kulttuuritapojen suhteen. Toisaalta liberaalijuutalaisuuskin antaa arvoa Jumalan laille enemmän kuin liberaalikristityt. Siksi professori Kauffmannin mukaan perimmäinen ero kristinuskon ja juutalaisuuden välillä liittyy Kristuksen persoonaan ja siihen, millä auktoriteetilla Jeesus puhuu. Jos kristinuskossa luovutaan Jumalan auktoriteetista tai Jeesuksen messiaanisuudesta, voitaisiin kristinusko ymmärtää juutalaisena lahkona, joita juutalaisuudessa on kylliksi paljon.

Islaminuskoon pätee sama asia siten, että professori Kauffmann näkee, että islam syntyi, kun Mohammed yritti perustaa juutalaisen lahkon mutta koska juutalaiset eivät tunnustaneet hänen jumalallista auktoriteettiaan hän asteittain perusti uuden uskonnon. Tämä lienee suurin este sille, ettei islamistakaan tullut juutalaista lahkoa. Onko näiden kolmen uskonnon välillä konfliktia ja jos on, tuleeko ja miten konflikti ratkaista? Yhteistyö ja sovinnonteko lienee mahdollista, kunhan ketään osapuolta ei pakoteta tai manipuloida luopumaan omasta uskonnollisesta identiteetistään. Israel-työssä saattaa esiintyä hyvinkin, ei pelkästään puolustavaa, vaan hyökkäävääkin vihamielistä ajattelutapaa ja aggressiivisuutta. On aina olemassa vaara, että ihmiset ajautuvat yhdestä ääri-ilmiöstä toiseen. Tämän poliittiset ja hengelliset johtajat hyvin tietävät. Siksi he politisoivat ja propagoivat yksisilmäisiä näkökulmia.

Tapasin kerran erään Israel -organisaation hallinnossa työskennelleen henkilön, joka kertoi, miten tarkoituksena on saada liikkeelle ja manipuloitua pieni aggressiivinen joukko. Ydinryhmää ei ole tarkoituskaan kasvattaa kovin suureksi, koska pientä ryhmää on helpompi hallita ja ohjailla haluttuun suuntaan. On olemassa ilmeinen vaara, että tällaisen liikkeen seurauksena on antipatia esimerkiksi arabeja vastaan. Me Israelin Ystävät ry:ssä uskomme, että ainut Raamatun kokonaisvaltainen opetuksen tie tässä maailmassa eteenpäin kulkee rakkauden evankeliumin ja sovinnon tietä. Jeesus ja Hänen varhaiset seuraajansa kieltäytyivät poliittisesta roolista. He tekivät selvän eron hengellisen ja maallisen välille.

Jumalan asteittain etenevässä ilmoituksessa Vanha testamentti kertoo ihmiskunnanlankeemuksesta ja sen seuraamuksista. Vanhan testamentin aikana maallista ja hengellistä on vaikea erottaa toisistaan. Kuitenkin niin, että profeetat Jesaja ja Hesekiel viittaavat uuteen tulevaan Jumalan testamenttiin, joka on palauttava Israelin ja muiden kansojen suhteen kohti alkuperäistä, ennen syntiinlankeemusta vallinnutta asiaintilaa. Tämän lupauksen täyttymisestä meille kertoo Uusi testamentti. Uusi testamentti on Jumalan Sanan mukaan Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, joka on voittanut tuonelan ja helvetin vallat ja joka tosi ihmisenä ja tosi Jumalana on sovittanut meidän kaikkien synnit. Uuden testamentin ydin on: Seuraa Jeesusta, niin saat periä iankaikkisen elämän.

Jeesuksen asemasta on alusta asti kuitenkin ollut väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä. Milloin Jeesus on haluttu korvata Pyhällä Hengellä, milloin Isällä. Kristinuskon perimmäinen haaste on siinä, että ilman Jeesuksen tosi ihmisyyttä ja jumalallisuutta, katoaa kristinuskosta sen Uuden testamentin mukainen perusta. Siksi on olemassa vaara, että yhä useampi kristitty opillisesti sekavassa tilanteessa Israel -järjestöissä ja niitä lähellä olevissa piireissä, ajautuu poispäin messiasytimestä. Jos kristittynä usko Jeesukseen korvataan vaikkapa uskolla Moosekseen, jos Uusi liitto korvataan muilla liitoilla, on kyseessä kristittyjen Uuden testamentin vastainen opetusrakennelma. Kuten juutalainen professori Kauffmann osuvasti asian ilmaisee: kullekin uskonnolle on annettu oikeus uskoa omalla tavallaan. Etääntyminen oman uskontonsa ytimestä niin juutalaisuudessa, kristinuskossa, kuin islamissa haalistaa ja hämärtää uskonnollista identiteettiä ja myös uskonnollisen identiteettinsä moraalis/eettisiä periaatteita.

Kun uskovalla on selkeys oman uskontonsa pääperiaatteista ja ymmärrys muiden uskontojen tärkeistä ja pyhistä arvoista, hänen on helppo kunnioittaa toisen vakaumusta. Tällöin kirkastuisi myös uskontojen suurin yhteinen haaste: toimiminen epäuskoa, maallistumista ja moraalista rappiota vastaan. Yhteistoiminnan ehtona ei voi olla uskontojen omien perusarvojen kieltäminen, tällainen vaatimus on järjen ja kohtuullisuuden ulkopuolella. Kristityn identiteetti vahvistuu Kristus -juuresta ja kristittyä vahvistaa Kristuksen osoittama rakkaus omaa juutalaista kansaansa kohtaan. Kristillistä rakkautta ei voi olla ilman Kristusta. Jos kristittynä peittää, salailee tai vaikenee tästä tosiasiasta, silloin etsii rakkautta inhimillisestä näkökulmasta, ansioiden kautta. Me tiedämme, että Vanhan testamentin mukaan lahjaksi saatu ja ansioton rakkaus on ainut toimiva rakkauden muoto. Siksi meidän tulee vahvistua Kristuksessa, jotta voimme pyyteettömästi palvella Jumalan alkuperäistä omaisuuskansaa, Israelia. Kristuksen rakkauden turviin,

Shalom -terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.