Vähän aikaa sitten vieraanamme oli Venäjän messiaanisen juutalaisen allianssin johtaja Evgeny Blinov. Hän johdatti kuulijansa pohtimaan vakaumuksemme merkitystä. Ennen uskoontuloaan hän toimi mm. Nizhni Novgorodin alueen kommunistisen nuorisojärjestön puheenjohtajana. Evgeny oli uskollinen ja rehellinen kommunisti joka uskoi aatteen oikeutukseen ja kaikkivoipaisuuteen. Kun kommunismi romahti Neuvostoliiton romahtamisen myötä, hän joutui syvään kriisiin. Kaikki tuntui tyhjältä. Koko maailmankuva ja uskon pohja romahti. Onneksi hän löysi Jeesuksen elämäänsä, jolloin kaikki ”loksahti” yht’äkkiä kohdalleen. Elämälle tuli uusi suunta ja tarkoitus jota hän nyt pyrkii toteuttamaan.

Raamatullinen ”uudesti ylhäältä syntyminen” on jatkuva prosessi, jossa ihmisen itsekästä, luonnollista ja ns. lihallista ihmistä kuoletetaan joka hetki (uskoon tullaan kerran mutta jos uskossa ei pysytä, siitä ei ole mitään hyötyä). Jos uskonprosessi keskeytyy tai sitä ei synny, niin liha on voittanut Hengen. Kuinkahan moni ns. uskova yrittää kieltää oman turmeltuneen lihansa vaikutuksen?  Tuloksena siitä on, että annamme helposti lihalle vallan ja alamme opettaa ja puhua lihallisia. Tällöin ihmisen mieli alkaa pyöriä aina enemmän oman itsensä ympärillä. Jeesus ja armo alkaa menettää merkitystään itseensä käpertymisprosessissa. Ihminen alkaa tuomita muita ja pitää itseään toisia parempana.

Ylpistyneessä mielessään hän on onnistunut Jeesuksen seuraaja, muiden opettaja ja lopulta äärimmilleen vietynä jopa uusi, Jeesuksen kaltainen vaikuttaja. Nöyrän uskovan rooli palvelijana on kaukana ja hän alkaa pitää muita palvelijoinaan. Toisten hyödyllisyys ratkaisee heidän ihmisarvonsa, ei Jumalan armo ja todellinen Pyhän Hengen osallisuus. Tällaisessa ihmisessä on täydellistä vain tyhmyys. Siksi tarvitsemme kaiken aikaa Jeesuksen Hengen raikastavaa kosketusta. Uskon kautta Henki tekee meidät eläviksi ja saa jälleen palaamaan Jeesuksen luo toisten palvelijoiksi. Aina välillä olemme niitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, joiden tulisi palata Mestarin jalkojen juureen ja lopettaa edes hetkeksi oman itsensä ympärillä juokseminen.

Raamatun mukaan Israel ei selviä ilman Jumalaa. Israelia harhautetaan usein luulemaan, että se selviää omassa varassaan ja omilla voimillaan. Kristittyinä olemme menneisyydessä tehneet monia vääriä valintoja Israelin suhteen. Välillä näyttää siltä, kuin emme ikinä oppisi jättämään Israelia Jumalan käsiin, vaan yrittäisimme aina omin käsin ja raamatuntulkinnoin hankkia sille pelastusta tai parempaa tulevaisuutta. Israel tarvitsee todellista rakkautta, ei tekopyhää hurskastelua tai mielistelyä. Israel tarvitsee uuden suunnan ja Hengen selviytyäkseen haasteistaan. Israel ei selviä ilman Jumalaa ja Hänen armoaan. Sen myös tulee nöyrtyä Jumalan tahdon alle.

Israel on langennut ja lankeaa kerta toisen jälkeen synnin syövereihin. Tämän opimme jo Vanhasta testamentista. Sama pätee meihin kaikkiin, jos olemme ilman todellista lohtua ja vailla Jumalan kansalaisoikeutta. Niin kauan kuin Israel ei käänny todellisen Jumalan puoleen jatkuvassa uskonprosessissa, se turvaa omaan voimaansa selvitä haasteistaan. Sen suhteen kristillisen Israel -työn kriittinen kysymys kuuluu: Uskommeko raamatunvastaisesti, että Israel pelastuu kokonaisena kansana juutalaisen syntyperänsä tähden? Vai uskommeko Raamatun mukaisesti, että pelastuskysymys ratkeaa ainoastaan ihmisen – juutalaisen ja ei-juutalaisen – henkilökohtaisen jumalasuhteen, s.o. Kristukseen uskomisen ja kuuliaisuuden pohjalta?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri