Olen viime aikoina lukenut mm. juutalaisen intellektuellin, professori Yehezkel Kaufmannin kirjan ”The Golah”, jossa hän varoittaa Israelin kansaa, ettei se eristäytymällä tekisi uskonnostaan lahkolaista kulttiuskontoa. Juutalaisuus on hänen käsityksensä mukaan tarkoitettu kristinuskon ja islamin tapaan maailmanuskonnoksi. Lisäksi hän painottaa kristinuskon ja juutalaisuuden välisen rakentavan vuoropuhelun merkitystä maailmassa. Yehezkel Kaufmann tuo esille, että juutalainen kansa on sopeutunut varsin hyvin vallitseviin kulttuureihin diasporansa aikana. Tämä on ollut sen selviytymisen keino ja voimavara. Juutalaisen identiteetin perustana ja sen säilymisen takeena on ollut uskonto ja sen arvot. Keskusteltuani monien juutalaisten oppineiden kanssa olen todennut, että uskonnon osuus identiteetin rakentumisessa on monivaiheinen prosessi. Juutalaiset ovat jakautuneet eri uskonnollisiin ryhmiin, mutta kansallinen uskonto on kaikkia yhdistävä tekijä. Kaufmannin mukaan juutalainen uskonto ei ole pyrkinyt laajentumaan, kuten juutalaisesta arvopohjasta nopeasti maailmanuskonnoksi levinnyt kristinusko. Sen sijaan juutalainen uskonto on pyrkinyt turvaamaan juutalaisen identiteetin muuttuvassa ja monikulttuurisessa maailmassa.
Huolestuttavaa on, että jos uskonto ja sen arvot muodostaisivat identiteetin perustan, niin kuitenkin jumalausko on heikentynyt Israelin juutalaisten keskuudessa. Tutkimuksien mukaan enää n. 30 % Israelin juutalaisista uskoo mihinkään korkeampaan voimaan tai Jumalaan. Yhdistäväksi tekijäksi jumalauskon tilalle on tullut Israelin valtio. Tätä sinänsä tärkeää ja hyvää asiaa ovat valitettavasti hyväksi käyttäneet omiin tarkoituksiinsa erityisesti amerikkalaisperäiset kristillis-sionistiset, poliittisuskonnolliset tahot. Israelin Pyhän ja messiasuskon korvaaminen Israelin valtion ja kansan palvonnalla on saanut aikaan toistuvia uhkakuvia ja huolenaiheita kristittyjen, kuten mm. sionistien keskuudessa. Irrationaaliseen ja Raamatun Sanasta irrallaan olevaan raamatuntulkintaan perustuvien opetusten ahkera viljeleminen on pönkittänyt näiden liikkeiden ja niiden johtajien valtaa ja asemaa. Näin siksi, koska ensin uhkakuvat luotuaan he voivat esiintyä niiden asiantuntijoina. Kannattajiensa edessä heidän ei ole tarvinnut kantaa vastuuta vastuuttomasta suosion tavoittelustaan ja evankelioinnin syrjäyttämisestä Israel-työssä. Näin he ovat voineet kaikessa rauhassa liittoutua niiden juutalaisten tahojen kanssa, joilla on samoja päämääriä. Tällainen yhteistyö on turvannut heidän asemansa samalla, kun se on estänyt normaalin, tasapainoisen kristillisen väkivallanvastaisen ja rakkaudellisen sanoman levittämistä evankeliumin muodossa. Monille juutalaisille heidän todistuksestaan on näin tullut väärä käsitys siitä, mistä kristinuskossa perustaltaan on kysymys ja kuka on sanoman keskiössä. Tämä yritetään muka tehdä taitavasti, ettei kukaan asiaa huomaisi. Raamattu kuitenkin opettaa, että jolla on korvat se kuulkoon mitä opetetaan! Hengellistä sanomaa näissä tulkinnoissa ei juurikaan ole, vaan ne keskittyvät ensi sijassa poliittisiin uhkakuviin.
Pienestä maantieteellisestä koostaan huolimatta Israel valtiona on sotilaallinen suurvalta. Israelilla on varastossa mm. noin 200 huippunykyaikaista ydinkärkeä. Näistä 100 tai 1000 kertaa Hiroshiman ydinpommia voimakkaammista ydinkärjistä jo kolme riittäisi tuhoamaan koko Suomen alueen. Maamme kohdalla olisi lähinnä kolme suurta kuoppaa ja tuhottu kansa. Inhimillisesti tai maallisesti ajatellen kukaan ei voi merkittävästi uhata Israelin turvallisuutta, koska silloin joutuu kantamaan uhkansa seuraukset. Voimme olla varmoja, että Israel oman turvallisuutensa ollessa uhattuna on valmis myös strategiseen ennalta ehkäisevään iskuun Venäjän tapaan. Viime aikoina olen tutustunut myös Israelin ylivoimaisiin ja huippunykyaikaisiin muihin taisteluvälineisiin, jotka tulevat mullistamaan tavanomaiset sodankäyntimenetelmät ja mahdollisuudet. Voidaankin kysyä, kenen etua hengellisessä kentässä sotilaallisiin uhkakuviin keskittyminen ajaa?
Toimiessani työssäni kristillisessä kentässä tiedän, että evankeliumi on ensisijainen tehtävämme. Kaikki, mikä vaikeuttaa evankeliumin julistamista, palvelee yksin evankeliumin vastustajia ja sielunvihollista. Se on todellinen hengellinen uhkakuva, jonka tulisi olla jokaisen uskovan ensisijaisena huolena. Millaisen kuvan kristityt antavat maailmalle ja juutalaisille omasta toiminnastaan ja uskostaan kristillis-sionististen liikkeiden puristuksessa? Toimittuani aikani aktiiviupseerina ja tälläkin hetkellä evp-upseerina maanpuolustustehtävissä kertausharjoituksissa, ymmärrän sotilaspoliittista todellisuutta. Mielestäni kristityn on epärehellistä keskittyä hengellisessä kentässä ensisijaisesti muuhun kuin Messiaaseen. Tiedän, että tehtäväni on kirkastaa Messiasta. Ainoa oikea ja kestävä raamatunmukainen Israel -työmuoto on siunata Israelia ja muita kansoja hengellisesti Messiaalla, Vapahtajalla! Se yksin on oikeaa hengellistä ja raamatullista sionismia ja tapahtuu ilman ansioajattelua ja pakkoa. Messiaan sanoma ei ole vihan evankeliumia. Se ei ole minkään kansan tai ihmisryhmän palvomista, vaan nöyrää alistumista Israelin Pyhän meille Raamatussa osoittamaan hengelliseen työhön. Työn päämäärä on pitkälle maallistuneen Israelin valtion pelastaminen hengellisestä kuolemasta elämään Israelin Pyhän Jumalan tahdon mukaan. Emme tarvitse maallisia emmekä hengellisiä vihaliikkeitä kristillisessä kentässä. Maallisessa kentässä sellaisia liikkeitä on riittävästi ja mm. sen seurauksena tämä maailma on kaukana evankeliumin ja armon Sanomasta. Emme tarvitse maallisia johtajia syntivelkojemme ja tuomiomme poistamiseen, vaan yksinomaan Kristusta. Uskovat veljet ja sisaret: todistamme ylösnoussutta Kristusta! Israelin Pyhä Jumala sallikoon, että todistuksemme on yksiselitteinen, evankelioiva ja väkevä!
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri