Olin kiertueella Rafi Shimonin kanssa. Kiertue oli onnistunut ja osoitti, kuinka Suomesta vielä löytyy aitoa Israel –rakkautta ja kiinnostusta Israelia kohtaan. Keskustelimme matkan aikana monista syvällisistä asioista. Suomalaisten uskovien suhtautuminen Israeliin vaikutti häneen syvästi. Rafi epäili, onko missään muussa maassa Israelia rakastavia ja tukevia uskovia kristittyjä yhtä paljon suhteessa asukaslukuun.

Kahdenkeskisistä keskusteluista erityisesti yksi kysymys jäi mieleeni. Pohdimme identiteetin merkitystä ihmisen elämässä. Totesimme, että monien suurten maiden kansalaisten identiteetti on hyvin voimakas. Amerikkalaisilla on voimakas amerikkalainen identiteetti, venäläisillä on voimakas venäläinen identiteetti ja saksalaisilla on voimakas saksalainen identiteetti. Tätä listaa voisi vielä jatkaa. Mutta miten on suomalaisen tai israelilaisen identiteetin laita?

Suomalainen identiteetti on muodostunut ensin Ruotsin, sitten Venäjän vallan alla ja lopullisesti Suomen itsenäisyyden aikana. Koska identiteetti on syntynyt suurempien maiden puristuksessa, siinä on hyvin pitkälle nöyrtymisen ja nöyryyden aineksia. Suomalaiset ovat saaneet oppia suurvallan naapurissa, ettei meillä ole syytä luulla itsestämme liikoja. Tärkeintä on selvitä vaikeissa olosuhteissa, koska emme voi muuttaa maantiedettä. Suuri osa Suomen historiaa on ollut taistelua olemassaolosta ja selviämisestä.

Tällainen asetelma on vahvistanut suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja taistelutahtoa. Viime vuosikymmenien taloudellinen vaurastuminen on tosin heikentänyt ihmisten keskinäistä solidaarisuutta. Silti Suomesta löytyy rakentavaa ja maltillista isänmaallisuutta ja oman maan rakkautta. Suomalaiset haluavat myös kunnioittaa muita maita ja kulttuureja. Kristinuskon otteen heikentyminen on selvästi vähentänyt uskonnollisen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteiskunnan moraalista perustaa kansan keskuudessä.

Rafi toi esille Israelin kansan ongelmia. Ensinnäkin, israelilaiset jakaantuvat voimakkaasti juutalais– ja arabiväestöön. Näiden suhteet ovat yleensä läheiset vain uskovien arabikristittyjen ja messiaanisten juutalaisten välillä. Arabikulttuuri Israelissa on vahva ja elinvoimainen. Israelin juutalainen kulttuuri elää tietynlaista kriisiä uskonnollisen ja maallisen kulttuurin välimaastossa. Valtaosa Israelin juutalaisista ei ole uskonnollisia eikä uskoa tunnustavia. Lisäksi Israelin juutalaiset ovat tulleet maahan ympäri maailmaa ja tuoneet mukanaan omien maidensa kulttuuripiirteet. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko Israelissa yhtenäistä kulttuuria? Ainoastaan muodolliset juutalaiset perinteet ja Israelin puolustaminen tuntuvat yhdistävän juutalaista kansaa. Riittääkö tämä juutalaisen israelilaisen identiteetin perustaksi?

Ajattelen Raamatun ja erityisesti Jeesuksen opetuksia. Ne tuntuvat olevan pohjimmaltaan niin radikaaleja ja eri kulttuureja haastavia, että voiko Jeesuksen seuraaja hakea identiteettiään ensisijaisesti jostain maallisesta kulttuurista? Jeesus tuntuu haastavan uskovat seuraamaan itseään maailman eri kulttuurien kustannuksella. Tämän takia Jeesuksen seuraajat elävät jatkuvassa ristiriidassa oman kulttuurinsa ja Jeesuksen opetuksien kanssa. Uskottavuutemme Jeesuksen seuraajina riippuu paljolti siitä, kuinka onnistumme tasapainottelemaan näiden kahden välillä.

Shalom –terveisin

Ilkka Vakkuri