Demokratia on enemmistön valtaa ja siten tavallaan enemmistön diktatuuria. Sen takia länsimaissa on vähemmistön suojelemiseksi tullut tavaksi, esimerkiksi perustuslakia koskevissa tai perustuslakia sivuavissa tärkeissä kysymyksissä, asettaa määräenemmistövaatimuksia. Siten pyritään turvaamaan merkittävän vähemmistön asema. Länsimaisen demokratian ihanteena on ajatus itsenäisistä ja asioihin perehtyneistä äänestäjistä, jotka osaisivat kriittisesti ja tosiasioihin perustuen tehdä yhteistä hyvää palvelevia päättäjävalintoja. Ajatuksena on, että valitut päättäjät äänestävät ja edustavat äänestäjiensä kannattamia asioita. Kuitenkaan esimerkiksi Suomessa tai Israelissa ei ole olemassa vaatimusta, että päättäjät olisivat suoraan sidoksissa ja vastuullisia vaalilupauksistaan. Näin ollen äänestäjät eivät voi olla varmoja, että edustajat ajavat heidän toiveitaan ja tavoitteitaan.

Jotta äänestäjät voisivat tehdä oikeita ja todellisia ratkaisuja eri ehdokkaiden ja ideologioiden välillä, on länsimaisessa demokratiassa synnytetty ihanne vapaasta, riippumattomasta ja oikeudenmukaisesta tiedonvälittämisestä. Mediaa on esitetty kolmantena itsenäisenä ja riippumattomana valtiomahtina oikeuslaitoksen ja parlamentarismin rinnalla. Lehdistölle ja muulle medialle on annettu ikään kuin kriittisen vahtikoiran rooli. Sen tehtävänä on tuoda esille valtakoneistossa esiintyviä puutteita ja herättää ideologista keskustelua. Viime vuosina on syntynyt uusi vaikuttaja, ns. sosiaalinen media. Se on levinnyt kaikkialle länsimaihin. Samalla tämä kehitys on paljastanut, että valtamedia ei aina olekaan riippumaton, tasapuolinen eikä oikeudenmukainen kaikissa kysymyksissä. Se on kytköksissä vallanpitäjiin ja pyrkii usein tukemaan ja edustamaan jonkun valtatahon intressejä.

Sosiaalisen median paljastusten myötä lehdistön ja muun perinteisen median toimittajat, sidosryhmät ja muut vaikuttajat ovat usein osoittautuneet puolueellisiksi, tarkoitushakuisiksi ja yksipuolisiksi. Jopa epäoikeudenmukaisiksi uusille aatteille ja uudenlaiselle kritiikille vallitsevia valtajärjestelmiä kohtaan. Puolustaakseen asemaansa valtamedia ja perinteiset poliittiset vaikuttajat ovat kehitelleet mitä erilaisimpia psykologisen vaikuttamisen keinoja. Sen seurauksena uusia ja kriittisiä ajatuksia esittäviä ihmisiä pyritään valtamediassa leimaamaan negatiivisesti. Menetelmä, joka on aiemmin onnistunut varsin hyvin, on nyt sosiaalisen median informaation edessä vaikeuksissa. Siksi valtamedia ja päättäjät ovat jo pyrkineet suitsimaan sosiaalista mediaa eri keinoin. Siinä ei kuitenkaan toistaiseksi ole kovin hyvin onnistuttu.

Lähes kaikilla ihmisillä on mahdollisuus omalla kirjoittamisella tai muilla sosiaalisen median keinoilla tuoda esille uusia tai kriittisiä näkökulmia valtamediasta riippumatta. Tämän valtamedia ja vallassa olevat ryhmät ovat kokeneet jopa vaarallisen haastavaksi. Siksi ne ovat alkaneet uudenlaisen kampanjan heidän kannaltaan vastenmielisten ajatusten ja ihmisten eliminoimiseksi. Yksi menetelmä on ollut kehittää uusia negatiivisesti leimaavia iskusanoja, joita voi käyttää sopivan epämääräisesti. Niillä voi leimata valtapiirin kannalta ei-toivotut henkilöt ja ryhmät ilman, että tarvitsee käyttää jo moneen kertaan kuluneita fraaseja tai lyömäsanoja. Yksi tällainen uudella tavalla neutraalimmalta kuulostava lyömäsana on ”populisti”. Sen käytöllä ne äänestäjät ja heidän edustajansa, jotka tuovat esille valtaeliitin kannalta kiusallisia ajatuksia, voidaan leimata jotenkin onnettomiksi tai surkeiksi.

Sen sijaan, että suoraan sanottaisiin äänestäjien tai eräiden ehdokkaiden olevan surkimuksia tai väärin äänestäviä heidät leimataan populisteiksi ja populismin kannattajiksi. Samalla nämä leimaajat oikeuttavat oman peitellyn vihapuheensa ja oman populisminsa. Esitetään, että asiat riitelevät, eivät ihmiset, vaikka keskitytään tuomaan esille vihan kohteena olevien henkilökohtaisia ominaisuuksia kielteisessä sävyssä. Itse asiakysymyksistä puhumista kaihdetaan. Varsinkin nuoremmat internetin ja sosiaalisen median käyttäjät ovat alkaneet suhtautua uudella kriittisyydellä kaikkeen mediaan. Internetissä ja sen keskustelupalstoilla voi vapaasti esittää mitä erilaisimpia, toki myös epätoivottuja, ajatuksia. Jotta internetin ja keskustelupalstojen viidakossa selviää, täytyy oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja riippumattoman mielipiteen muodostamiseksi oppia uusia mediataitoja ja kriittistä lukukykyä.

Tässä yhteydessä on syntynyt myös valtamediaa koskevaa kriittisyyttä. On huomattu, että valtamediakin pyrkii joko avoimesti tai peitellysti ohjaamaan ajatuksia ja käyttäytymistä haluamaansa suuntaan. Ei olekaan täysin tasapuolista ja riippumatonta valtamediaa. Tämä on syvällinen oivallus jota yhä useampi, erityisesti nuori, toteuttaa valinnoissaan ja ajatuksen muodostamisessaan. Monet ihmiset eivät enää edes seuraa valtamediaa vaan sosiaalista mediaa, jossa pääsääntöisesti tulee esille erilaisia näkökulmia. Valtamedian harjoittama, paikoin mustavalkoinenkin, ajattelu osoittautuu pidemmän päälle kestämättömäksi, kun jokainen voi sosiaalisessa mediassa tuoda esille perustelujaan puolesta tai vastaan. Näin ollen selvät vääristelyt useimmiten paljastuvat. Tulevaisuus näyttää mitä seurauksia sosiaalisella medialla on äänestyskäyttäytymiseen ja sitä kautta päätöksen tekoon. Sosiaalisesta mediasta on ilmeisesti tulossa neljäs valtiomahti ainakin siellä missä sitä voidaan vapaasti harjoittaa. Säilyykö tämä vapaus jatkossakin?

Tutkimusten mukaan israelilaiset käyttävät ehkä eniten aikaa sosiaalisessa mediassa asukaslukuun suhteutettuna,. Mitä merkitystä sillä on israelilaisten tulevaisuuden, tulevien päätösten ja valintojen suhteen jää nähtäväksi. Amerikassa väitetään Donald Trumpin valtaantulon olevan pitkälti sosiaalisen median ansiota. Hän on ainakin luvannut tukea ja auttaa Israelia ennen näkemättömän voimakkaalla tavalla. Onnistuuko hän täyttämään lupauksensa jää nähtäväksi. Sosiaalinen media seuraa hänen ja muiden päättäjien edesottamuksia herkeämättä ja ainakin osin valtamediasta riippumattomasti.

Oletko sinä, Shalom-lehden arvoisa lukija, jo käyttänyt sosiaalisen median keinoja esimerkiksi Israelin tukemiseksi ja Vapahtajamme sanoman kirkastamiseksi?

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri