Keskusteltuani syvällisesti nykyisen Israelin Suomen suurlähettilään Dan Ashbelin kanssa sain monia ajatuksia. Ensimmäiseksi tajusin, miten paljon todellista Israel-rakkautta tarvitaan. Suomessakin olisi aika haudata vanhat sotakirveet ja Israel-järjestöjen olisi aika alkaa oikeasti toimia yhdessä ja toisiaan kunnioittaen. Israel on juutalaisen kansan luvattu kotimaa. Siksi se kuuluu heille. Heidän on myös kohdeltava muita kansanryhmiä hyvin ja oikeudenmukaisesti. Sitä Israel pyrkii tekemään. Mikään valtio ei onnistu täydellisesti tässä asiassa – ei Israelkaan. Kuitenkin juutalaisella kansalla on vilpitön pyrkimys olla oikeudenmukainen muita väestönosia kohtaan.
Kristittyinä kytkemme erityisesti Israel-kysymyksessä usein uskonnon ja politiikan innokkaasti toisiinsa. Tällaisen ajattelutavan vaarat ja seurauksista varoittaminen kaikuvat monesti kuuroille korville. Ihminen on inhimillinen olento ja ajattelee asioita käytännönläheisesti. Rakkauskin tuntuu jotenkin konkreettisemmalta, kun siihen kytkeytyy jokapäiväisiä asioita ja politiikka on yksi tällainen. Väitetään, että usein me ihmiset pelkäämme olevamme väärässä tai jäävämme tappiolle. Siksi monet pakenevat erilaisten ryhmittymien taakse, jotka tarjoavat heille mahdollisimman helpon mallin asioiden ratkaisuun. Mustavalkoinen maailmankuva ja ajattelumalli on monille luontainen asia. Politiikka perustuu perimmiltään oman poliittisen joukon etujen ajamiseen. Tämä seikka yritetään naamioida monella tapaa, koska halutaan enemmän ääniä vallan kasvattamiseksi. Politiikka on vallankäyttöä, johon demokraattisessa yhteiskunnassa äänestäjät antavat valtuutuksen.
Uskonto on toisenlainen alue. Sen tulisi perustua kaikkien auttamiseen ja tukemiseen – ei minkään ryhmäedun tai tarkoitusperien ajamiseen. Jumala ei tässä mielessä katso henkilöön. Hänelle ei ole ratkaisevaa, ketä ihmiset äänestävät vaaleissa tai mitä mieltä ihmiset ovat toisista ihmisistä tai politiikasta. Emme voi kertoa Jumalalle, mitä Hänen tulee kulloinkin ja kulloisessakin tilanteessa tehdä. Emme voi äänestää Jumalaa valtaan saati ottaa Häneltä Hänen suvereenia yksinvaltaansa pois. Raamattu kertoo Jumalan tahdon suuret linjat mutta yksityiskohdista päättää yksin Jumala reaaliajassa. Tärkeintä on, mitä Jumala oikeasti päättää meidän ja muiden ihmisyksilöiden kohdalla. Ymmärrämme Raamatusta, että tärkein tehtävämme on rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Se on suuri haaste. Siksi olemme sen edessä peloissamme, jopa kauhun vallassa. Voimme arvella Jumalan voivan rangaista meitä tahtonsa rikkomisesta. Monet ajattelevat, ettei Jumala oikeasti rankaise vaikka tekisimme mitä. Väitetään, että rangaistukset on sanottu vain lasten pelottelemiseksi ja mehän saamme kuitenkin kaiken anteeksi. Kuitenkaan maallisessa politiikassakaan ei saa kaikkea anteeksi ja se on vain maallista asioiden hoitoa. Miten oikeudenmukainen ja Pyhä Jumala ei puuttuisi maalliseen elämäämme tarvittaessa rangaisten – Raamatunkin mukaan meitä kuritetaan tarvittaessa. Jumala toimiikin salatusti. Hän päättää kohtalomme ja tulevaisuutemme. Näemme sitten kerran, mitä kunkin yksilön kohdalla tapahtuu. Se on Herran kädessä. Siksi meillä ei ole minkäänlaista valtuutusta pohtia asiaa Jumalaa sitovasti – ei omalta osalta tai toisten suhteen.
Israelinkin kohtalo on Pyhän Jumalan käsissä. Voimme Raamatusta saada käsityksen suurista linjoista Israelin suhteen mutta yksityiskohdat tietää yksin Jumala. Meille, jotka rakastamme Israelia ja juutalaista kansaa, on tärkeintä tukea Israelia vilpittömästi. Jos tuemme Israelia jostain muusta syystä kuin rakkaudesta, olemme epätoivoisella pohjalla. Sillä vain Jumalan rakkaus voi varjella kansaansa. Emme voi pelastaa Israelia, sen voi tehdä vain Jumala. Meidän ei tule leikkiä Jumalaa. Meistä ei kuitenkaan ole siihen rooliin. Katoamme täältä ajasta mutta Jumalan suuruus ja kirkkaus pysyy iankaikkisesti. Mitä me pienet ihmiset täällä maan päällä uhoamme, se on varsin merkityksetöntä maailmankaikkeuden kannalta. Siitä huolimatta, että ihan oikeasti haluaisimme olla merkittäviä tässä maailmassa.
Minusta tuntuu, että Israel-työssä tarvitaan tavallista arjen palvelumieltä ja kilpailua toinen toisensa kunnioittamisessa. Vain sillä tavalla saamme käytännön uskottavuutta. Erilaiset suuret projektit ja itsensä ylistämistilaisuudet kääntyvät lopulta itseään vastaan. Jokainen ymmärtää, ettei itsensä ja saavutustensa korostaminen ole mitään oikeaa palvelumieltä. Sellaiselta toiminnalta puuttuu lopulta uskottavuus sellaista harjoittavien omankin mielen perukoilla. Mitä sitten voimme tehdä? Lopetetaan leikkimästä Jumalaa. Hän hoitaa asiat. Hoidetaan oma leiviskämme ja rakastetaan lähimmäisiämme oikeasti. Aloitetaan kotona, sitten kodin ulkopuolella, sitten vielä toisia Israelin ystäviä ja Israelia kohtaan ja niin edespäin. Työtä kyllä riittää kaikille! Lopetetaan turha uho ja omavanhurskas ”oikeassa” oleminen! Annetaan Jumalan aikanaan näyttää miten Hän asiat järjestää ja ollaan varovaisia raamatuntulkinnoissamme. Voitetaan viha rakkaudella. Annetaan rakkaudelle tilaa ja luovutaan omahyväisestä oikeassa olemisen nautinnosta toisten ihmisten hyväksi. Jumala meitä ja Israelia varjelkoon!
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri