Shalom-lehden pääkirjoitus 2/2011

Olen miettinyt vakavasti viimeksi tapahtuneen messiaanisen pastori Rafi Shimonin ja arabipastori Najeeb Atteihin vierailun jälkeen messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen asemaa ja keskinäisiä suhteita. Molemmat ryhmät ovat Israelissa vähemmistönä. Israelissa lasketaan olevan n. 150 000 arabikristittyjä, joista 130 000 kuuluu perinteisiin kirkkokuntiin ja 20 000 kuuluu uuskarismaattisiin yhteisöihin. Messiaanisia juutalaisia on Israelissa n. 15 000, ja heistä valtaosa kuluu uuskarismaattisiin yhteisöihin. Uuskarismaattisten messiaanisten yhteisöjen ja vastaavien arabikristittyjen yhteisön välillä vallitsee varsin hyvä yhteishenki ja yhteistyö on vilkasta. Tämä varmasti johtuu osaltaan siitä, että kummallakin on samankaltainen uskonnäkemys ja työnäky, sekä siitä, että sekä arabikristityt, uuskarismaattiset liikkeet että messiaaniset seurakunnat tarvitsevat välttämättä toistensa tukea selvitäkseen haasteellisessa toimintaympäristössään. Arabikristityt yleisesti ärsyttävät muita arabeja, jotka ovat muslimeja. Pääsääntöisesti voi sanoa, että mitä hartaampi uskossaan muslimi on, sitä enemmän hän kokee arabikristityt pettureiksi. Erityisesti uuskarismaattiset arabikristityt, jotka tekevät syvästi motivoituneina ja voimakkaan uskon varassa myös evankelioimistyötä sekä arabien että juutalaisten keskuudessa, ärsyttävät sekä muslimiyhteisön että juutalaisyhteisön ääriliikkeitä.

Messiaaniset juutalaiset ovat olleet lähes koko Israelin valtiossa olonsa ajan enemmän tai vähemmän juutalaisten ääriliikkeiden hampaissa. Monet ovat pitäneet heitä pettureina, heitä on vainottu mitä erilaisimmin tavoin. Tästä on ikäviä esimerkkejä voitu lukea aiemminkin Shalom-lehdessä. Kun seurasin läheltä lähes parin viikon ajan messiaanisen juutalaisen pastorin ja arabipastorin yhteiseloa, toimintaa ja yhteisen uskon jakamista, en voi muuta kuin ihailla heidän kykyään löytää yhteys silloinkin, kun kysymykset näyttävät haastavan heidät kohtaamaan toistensa näkemykset, kun niissä on selviä eroja. Monet arabikristityt kokevat olevansa alkuperäisten Jeesuksen seuraajien jälkeläisiä, jotka voivat osoittaa katkeamattoman historiansa aina Jeesuksen päiviin asti Israelissa. Monet heistä ajattelevat, että he itse asiassa ovat olleet alun perin juutalaisia, jotka ovat vain assimiloituneet arabikulttuuriin, mutta jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen Jeesus Nasaretilaisen opettaman uskon. Nämä ihmiset eivät millään tavoin koe olevansa Israelissa vieraalla maalla. Messiaaniset juutalaiset haluavat luonnollisesti nähdä, että he kuuluvat osana historialliseen ja raamatulliseen juutalaiseen kansaan, joka on asunut heille luvatussa Israelin maassa jo tuhansia vuosia. He kokevat olevansa todellisia juutalaisia, jotka uskovat Jeesuksen juutalaisena Messiaana. He eivät usko vaihtaneensa uskontoaan tullessaan uskomaan Jeesukseen Messiaana, vaan he katsovat kuuluvansa uskonsa kautta todelliseen juutalaiseen Jumalan kansaan, sekä Vanhan että Uuden testamentin opetusten mukaisesti. Niitä arabikristittyjä, joilla on samanlainen uskonkäsitys ja elävän uskon toiminnan malli, he pitävät uskonveljinään ja -sisarinaan, mutta heidän on hyvin vaikea ajatella, saatikka hyväksyä, että arabikristityt voisivat kuulua muuta kuin hengellisessä mielessä samaan juutalaiseen kansaan kuin hekin. Tämä näkemysero ja jännite muutamien muiden kysymysten ohella saattaa välillä aiheuttaa haasteita näiden kahden Jeesukseen uskovan ryhmän välillä.

Kuitenkin Jeesukseen uskovien keskinäinen rakkaus on sittenkin auttanut pääsemään tällaisten haasteiden yli. Siksi aktiivisten messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen välit ovat suurenmoinen esimerkki siitä, kuinka Jeesus voi yhdistää kahden eri kulttuuriperinteen omaavia ihmisryhmää. Tämä on sitä käytännön rakkautta, jossa vihan sijasta rakennetaan Kristus-kalliolle yhteistä tulevaisuutta. Tässä asiassa meillä suomalaisilla ja kaikilla maailman kansoilla on vielä paljon oppimista. Meillä on taipumus rakastaa ja pitää uskonveljinä ja -sisarina niitä, jotka ajattelevat kaikessa samoin luin me. Jeesus kuitenkin kehottaa sanomalla: ”Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?” (Matt. 5:46 ) Jumalan Sana on haasteellinen meille kaikille. Miksi emme aloittaisi sen toteuttamista jo tänään tässä meille rakkaassa Israel-työssä? Alkakaamme kulkea yhdessä erilaisten ihmisten kanssa Kristuksen opetusten jalanjäljissä. Näin olemme paremmin valmiit Mestarimme tuloon!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.