Shalom-lehden pääkirjoitus 1/2012

Olemme aloittelemassa Uutta vuotta, joka merkitsee jälleen uutta mahdollisuutta parannuksentekoon sekä hengelliseen uudistumiseen. Kalervo Syvännön vävy pastori Ariel Gersh ihmettelee monien kristittyjen tapaa olla kiinnostuneita juutalaisuudesta ja erityisesti juutalaisesta mystiikasta. Heimo Enbuskan tekemässä ansiokkaassa haastattelussa Ristin Voitto -lehdessä, hän mainitsee mm., että romantisoitu juutalaisuus ja mystiikka näyttävät tuovan monille kristityille vaihtelua tylsistyneeseen ja rutinoituneeseen uskonelämään. Siinä piilee kuitenkin ansa, varoittaa Suomessakin vieraillut juutalainen pastori Ariel Gersh, kun kristityt lähtevät joko ymmärtämättömyyttään, tietämättömyyttään tai hetkellisen innostuksen pohjalta jäljittelemään juutalaisen uskonnon tapoja, riittejä tai ajatusrakennelmia, jotka eivät kuulu kristinuskoon. Ariel on erittäin iloinen suomalaisten kristittyjen Israelia kohtaan osoittamasta rakkaudesta. Hän iloitsee siitä, että kristityt rukoilevat Israelin puolesta ja tukevat monin tavoin Israelia. Hän uskoo, että Israelissa asuvat messiaaniset juutalaiset pastorit voivat rikastuttaa kristillistä opetusta ja tukea etenkin Israelin kielen ja kulttuurin tuntemuksellaan Vanhan testamentin ymmärtämistä kristillisestä näkökulmasta käsin. Tämä onkin yksi syy miksi esim. Israelin Ystävät ry kutsuu heitä vieraakseen Suomen kiertueille alkaneenakin vuonna.

Pastori Gersh haluaa tehdä selvän eron totuudenmukaisen raamattuopetuksen ja monin paikoin vallitsevan kyseenalaisen opetuksen välillä. Usein uskoville tarjoillaan hyvää tarkoittaen juutalaisuuden nimissä sellaista juutalaista kulttuuria, jolla ei ole mitään tekemistä Uuden testamentin selkeiden opetusten kanssa. Hän ihmettelee, miksi jotkut vilpittömät kristityt tuntevat niin suurta viehätystä juutalaisuuteen tai juutalaisiin tapoihin sekä uskonnonharjoitukseen? Juutalaisuuden ja kristinuskon sekoittaminen loukkaa molempia uskontoja ja mitätöi kummankin uskonnon tavoitteita ja opetusta. Juutalaisuuden mukaan kristittyjen tulisi harjoittaa omaa uskontoaan – ei juutalaisten. Miksi sitten joku kristitty vapaaehtoisesti lähtisi noudattamaan tapoja, joista Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on meidät vapauttanut? Jeesushan sanoo olevansa ”sapatin Herra”, ei sen alainen, eikä Hän antanut kristityille mitään erityisiä sapattikäskyjä. Jos messiaaniset juutalaiset ovat luopuneet – kuten he asian ilmaisevat – lain ikeestä, niin miksi pakanakristittyjen pitäisi mennä tuon ikeen alle? Esim. juutalainen sapatti on messiaanisen juutalaisen silmissä niin täynnä erilaisia käskyjä ja määräyksiä, että niiden todellinen noudattaminen veisi pohjan kristilliseltä sapattilepo -käsitteeltä. Sapattina meidän on tarkoitus kokea Herramme rauhaa kaikista töistä ja käskyistä keskittyen yksin Vapahtajaamme ja Hänen opetuksiinsa.

Samalla voidaan ihmetellä eräiden kristittyjen innostusta viettää juutalaisia juhlia. Nehän merkitsevät juutalaisille heidän uskonnon harjoittamistaan. Juutalaisen uskonnon noudattajille on perusteltua ja luonnollista viettää siihen kuuluvia juhlia ym. asioita. Jeesus käski meitä pitämään kaiken sen minkä Hän on käskenyt pitää (Matt.28:19-20). Uudessa testamentissa ei kuitenkaan ole mitään käskyä juutalaisten juhlien viettämisestä. Uusi testamentti tekee selväksi, että ne ovat nimenomaan juutalaisia juhlia – eivät kristillisiä (Joh.2:13; 5:1; 6:4; 7:2; 11:55; 19:42). Apostoli Paavali kirjoittaakin Gal. kirjeessä 2:14: ”Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: ’Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?’”. Vanhassa testamentissa viitataan tulevaan taivaalliseen juhlaan Uudessa Jerusalemissa eli taivaassa, jossa kaikki uskovat kerran viettävät yhteistä juhlaa. Mutta se ei ole peruste kristityille viettää juutalaisia juhlia (esim. Lehtimajanjuhlaa)nyt, kun emme ole vielä taivaassakaan. Lehtimajanjuhlaa ei käsketä viettää Uudessa testamentissa missään kohtaa ja se mainitaan vain kerran ja silloinkin nimenomaan juutalaisten juhlana (Joh.7:2). Jos pitäydymme juutalaisiin juhliin, esim. Lehtimajanjuhlaan, saatamme johtaa muita harhaan, koska siitä ei ole mitään Jeesuksen käskyä. Se voi olla omavaltaista ilman Jeesuksen valtuutusta toimimista ja siksi vaarallistakin. Onhan Jeesus koko seurakunnan pää. Kerran Israelin uskollinen jäännös yhdessä pakanakansoista koostuvien uskovien kanssa kokoontuu lopulta viettämään yhteistä juhlaa taivaassa. Silloin on yhteisen juhlan aika, ei ennen. Kristityt eivät ole enää edes pakanoita, vaan sydämen ympärileikkauksella leikattuja uskovia, jotka seuraavat Herraansa Hengessä (eli evankeliumissa), ei kirjaimessa (ei juutalaisissa tavoissa tai juhlissa): ”jotka saavat kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta” (Room.2:29).

Juhlikaamme alkanutta Uutta vuotta Vapahtajamme Hengessä ja tehkäämme parannus kaikesta muusta kuin Hänen seuraamisestaan! Herran ja Pyhän Raamatun opetukset tässä prosessissa meitä auttakoon! Jeesus elää, antakaamme ”kuolleiden haudata kuolleensa” ja juhlikaamme yksin armon Herraa!

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.