Shalom-lehden pääkirjoitus 1/2011

Haluamme mitä moninaisimpia asioita. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, etenkin jos haluamamme asiat ovat hyväksi meille tai lähimmäisillemme. On välttämätöntä, että opimme ponnistelemaan hyvien tavoitteidemme toteuttamiseksi. Yleensä elämässä pätee sääntö, että mitä enemmän joudumme ponnistelemaan jonkin asian eteen niin sitä enemmän osaamme kyseistä asiaa arvostaa. Mitä helpommalla jonkin asian saamme, sitä vähemmän osaamme sitä arvostaa. Suomessa niinkuin Israelissa pätee tämä sama sääntö. Hän, joka joutuu esim. tekemään uhrauksia isänmaansa ja kansansa eteen osaa näitä asioita myös arvostaa. Viime sodistamme on kulunut siksi paljon aikaa, että uhraukset ja uhraajat isänmaamme hyväksi ovat alkaneet unohtua. Unohtaminen uhkaa edetä samaa tahtia, kun sotiemme sankarit saatetaan haudan lepoon. Israelissa jatkuvat uhkakuvat pitävät sotien uhrit ja uhraajat pysyvästi esillä. Sen sijaan Israelissa puhutaan huolestuneena siitä, että jatkuva jännitys ja uhkakuvat synnyttävät jatkuvaa painetta ja pahoinvointia kansan keskuudessa. Paine on välillä niin suuri, että elämisen laatu ja paremman elämän toivo hiipuu. Mikä auttaisi israelilaisia tässä tilanteessa? Voisimmeko me Israelin Ystävät tehdä jotakin auttaaksemme
israelilaisia tässä?

Israelin Ystävät ry on tukenut mm. traumaklinikoiden ja vastaavien auttamiskeskusten työtä esim. Gazan alueelta pakkosiirrettyjen juutalaisten keskuudessa. Monet heistä eivät ole vieläkään toipuneet pakkomuutosta. Kokonaisten perheiden ihmissuhteet joutuivat kovalle koetukselle ja osalla menivät valitettavasti täysin sekaisin. Näiden perheiden lasten on ollut vaikea sopeutua uuteentilanteeseen. Heidän vanhempansa olivat monessa tapauksessa sitoneet pysymisensä Gazassa raamatuntulkintaansa, jonka mukaan heidän tulee pysyä Gazassa, koska se on Kaikkivaltiaan Jumalan tahto. Nyt vanhemmat olivat pakon edessä antaneetperiksi ja sallineet heidän uskomansa Jumalan tahdon vastaisen toiminnan tapahtua. Monien lasten luottamus sekä Jumalaan että vanhempiinsa on järkkynyt. Vaikka sotia ja sodanuhkia ei ole voitu kokonaan poistaa, niin esim. lääketiede on kehittynyt viime vuosikymmeninä suurin harppauksin. Meillä alkaa olla monenlaista reseptilääkettä lähes joka vaivaan, myös psyykkisiin vaivoihin. Kuitenkin viime vuosina niin Suomessa kuin Israelissa on havahduttu vaaroihin, joita liiallinen lääkeriippuvuus saa aikaan. Kaikkia mielen tai terveyden ongelmia ei voi hoitaa ilman, että hoidosta syntyy myös negatiivista riippuvuutta. Valitettavasti lääkehoitokaan ei aina tehoa niin hyvin kuin olisi toivottu. Tämä johtunee siitä, että ihminen on niin monimutkainen psykofyysinen kokonaisuus, että tuon kokonaisuuden hallinta ei ole niin helppoa kuin olemme joskus luulleet.

Ihmisen eräs perusominaisuus nykyaikaisen tieteen mukaan on, että ihmisen psyyke ja fysiikka tarvitsevat riittävää ja tasapuolista aktiivista kuormitusta ja käyttöä. Tiede on viime vuosina todistanut esim. ”juoksijan taivaan” olemassaolon. Sillä tarkoitetaan kovan juoksun ja harjoituksen aiheuttamaa mieleniloa, virkeyttä ja fyysistä hyvinvointia, joka riittävän kovalla työllä voi muodostua ikään katsomatta lähes hurmokselliseksi kokemukseksi. Ilmiössä tulee esille, että terve elimistömme palkitsee sitä paremmalla hurmoksella mitä enemmän työtä tuon hurmoksen eteen tehdään. Siksi tuo hurmos syntyy vain raudanlujalla harjoittelulla. Ns. hikiliikunnalla on todettu olevan merkittäviä positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia. Näistä monista positiivisista vaikutuksista pääsee nauttimaan jo varsin pienelläkin liikunnalla. Kirkoissa ja seurakunnissa kuulemme mitä erilaisempia opetuksia Jumalan Sanasta ja välillä sen ulkopuolelta. Mutta harvemmin kuulemme mitään sellaista opetusta, jossa korostettaisiin terveiden elämäntapojen tai esim. liikunnan merkityksestä hyvinvoinnillemme. Meidän hengenmiesten ja -naisten tulisi kai välittää lähimmäisistämme ja seurakuntalaistemme hyvinvoinnista. Miksi kuitenkin usein vaikenemme Jumalan meihin jo luomisessa luoneesta ominaisuudesta voida paremmin, niin psyykkisesti kuin henkisestikin, terveen ja monipuolisen fyysisen rasituksen kautta. Uusi vuosi on usein jonkin uuden lupauksen aikaa. Miksi emme lupautuisi toimimaan toistemme tukemiseksi ja kannustamiseksi terveisiin elämäntapoihin ja liikuntaan niin Israelissa kuin Suomessakin. Sillä tavalla voisimme omalta osaltamme olla auttamassa paremman maailman ja terveempien elämäntapojen eduksi tässä sairauksien ja psyykkisten paineiden maailmassa. Jumalan rauha ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme runsaasti niin liikunnassa kuin sen ulkopuolellakin alkaneena Uutena vuotena 2011!
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.