Shalom-lehden pääkirjoitus 10/2014

Lähestymme erästä kristillisen vuoden kohokohtaa. Vietämme kohta Jeesuksen syntymäpäivää. Joulun ympärillä onkin melkoinen kiire ja touhuaminen. Kaiken tulee olla valmista jouluksi. Mutta onko meillä aina aikaa keskittyä joulun pääsanomaan? Mitä Jeesuksen syntymä meille kristityille tosiasiassa hengellisesti merkitsee?

Monelle se on osa traditiota tai arvokas tapa muistaa läheisiä ja Jeesusta. Silloinkin se varmasti on tärkeä osa elämää. Traditiot ovat hyvä keino pitää asiat mielessä niin että ne eivät unohdu. Usein traditioissa on myös pyritty säilyttämään jotain tärkeää ja ainutlaatuista. Siksi yleensä koemmekin traditiot positiivisina ja tärkeänä osana elämäämme. Jos joku uskaltaa kajota traditioihimme, niin helposti koemme sen hyökkääväksi.

Nykynuoret – kuten nuoret kaikkina aikoina – pyrkivät joko haastamaan traditioita tai jättämään ne huomiotta. Usein nuoret katsovat traditioiden edustavan menneiden sukupolvien ajattelun pysähtyneisyyttä, jossa uudenlainen ajattelu pyritään torjumaan joskus hyvinkin jääräpäisesti. Nuoret vetoavat myös siihen, että sekä ajattelun ja elämän pitää jatkua ja muuttua sukupolvien vaihtuessa eteenpäin. Vanhempi sukupolvi ei uudistumisaiheesta yleensä innostu.

Jouluna vietämme Jeesuksen syntymäpäivää. Jeesuksen, joka ei ollut kovinkaan traditionaalinen eikä totuttujen tapojen tai traditioiden kannattaja. Hän asetti kaikessa mm. oikeudenmukaisuuden traditioiden ja perinnäissääntöjen edelle. Hän ei edes tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Jeesus tuli tuomaan täydellisen hengellisen ja lopulta myös maallisen muutoksen radikaalilla tavalla jokaiselle ihmiselle joko hylättäväksi tai hyväksyttäväksi.

Tätä tapahtumaa Jeesuksen syntymä alleviivaa. Kysymys on myös siitä, olemmeko valmiit tänä jouluna todelliseen muutokseen elämässämme vai haluammeko jatkaa kuten ennenkin? Jeesuksen syntymä oli uuden ajan alku. Siksi se muistuttaa meitä siirtymisestä Jeesuksen kanssa uuteen aikaan ja ajanjaksoon. Jotkut puhuvat myös lopunajasta. Voisimme kai rehellisesti puhua myös muutoksen ajasta, jonka Jeesus saa aikaan.

Mitä jos muutosta elämäämme ei tulekaan tänäkään jouluna? Mitä jos kaikki jatkuu kuten ennenkin? Voimmeko silloin sanoa olevamme Jeesuksen seuraajia? Mikä onkaan kristinuskon perussanoma? Onko se kaiken muuttumattomuus? Vai sittenkin jotain aivan muuta kuten uudistuminen ja muutos Jeesuksessa Kristuksessa. Olemmeko valmiit muuttumaan ja uudistumaan tänä jouluna? Olemmeko valmiit syventämään myös Israel-rakkauttamme?

Shalom -muutosterveisin,
Ilkka Vakkuri