Jeesuksen seuraajina valmistaudumme Vapahtajamme suureen juhlaan. Tunnemme nöyryyttä, kiitollisuutta, armoa, totuutta ja anteeksiantoa, kun puhumme Jeesuksen syntymästä ja Hänen elämästään. Samalla emme voi olla muistamatta Hänen kuolemaansa, jota inhimillisen ajattelun mukaan ei olisi tarvinnut tapahtua. Toisaalta ymmärrämme, ettei kuolleista ylösnousemusta voi tapahtua kuin kuolleille. Vaikka Jeesuksen kuolemalla on aina ollut ja aina tulee olemaan suuri merkitys, Hänen koko lunastustyönsä menettäisi merkityksensä ilman ylösnousemusta. Siksi apostoli Paavali kirjoittaa, että uskomme on turha ellei Jeesus ole noussut kuolleista.

Meitä Hänen seuraajiaan ei voi millään tavalla verrata Kuningasten Kuninkaaseen ja Rauhanruhtinaaseen. Silti sama kertomus toteutuu meidänkin kohdallamme. Uskomme on turha, jos emme nouse ylös kuolleista tai jos Jeesus ei nouda meitä tulemuksessaan elinaikanamme. Tällä tavalla ajatellen syntymä ja kuolema saavat merkityksensä ja sisältönsä vasta ylösnousemuksessa. Tänä päivänä joissakin kristillisissä opetuksissa ja suunnissa unohdetaan usein, että Raamatussa on ensisijaisesti kyse konkreettisesta kuolleiden ylösnousemuksesta, ei vain jostain elävien ylösnousemuksesta.

Jeesuksen syntymä merkitsi käännekohtaa niiden ihmisten mielissä, joista myöhemmin tuli Hänen seuraajiaan. Itse syntymäjuhlaa ryhdyttiin viettämään varsin myöhään, koska alusta alkaen Jeesuksen seuraajien keskuudessa tajuttiin, ettei Jeesuksen syntymä olisi merkinnyt juuri mitään ilman Hänen kuolleista ylösnousemustaan. Varhaiset kirkkoisät korostivat Jeesuksen syntymäjuhlan sijaan Hänen ylösnousemuksensa tärkeyttä, ja että Jeesus tulisi pian hakemaan omansa. Hänen seuraajansakin voisivat nousta kuolleista tai pääsisivät Hänen tulemuksessaan suoraan yhdessä Jeesuksen johdolla Isän tykö.

Me Jeesukseen uskovat odotamme yhä innolla pääsyä Isän kotiin. Sitä ennen haluamme osoittaa kiitollisuutta, rakkautta, kunnioitusta ja arvonantoa Jumalan Karitsalle myös Hänen syntymäjuhlansa viettämisen kautta. Suurin osa ns. ”kristillistä” maailmaa on raamatullisesta uskosta vieraantuneena tehnyt joulusta lähinnä kaupallisen ja maallisen juhlan. Mutta se ei estä yksin Jeesuksen turvaavaa ihmistä viettämästä joulua todellisena Jumalan armollisen rakkauden juhlana. Sellaisen rakkauden, jota maailma ei voi käsittää.

Viettäkäämme kristityissä kodeissa tätä rakkauden juhlaa rohkealla mielellä. Oikein ymmärrettynä joulu kertoo meille Jumalan mittaamattomasta armosta meitä kohtaan! Merkityksellistä ei niinkään ole syntyikö Jeesus juuri tuohon aikaan, vaan se, että haluamme kiitollisena muistaa mitä Jeesus on tuonut elämäämme. Se on suurin joululahja ja sen olemme saaneet vastaanottaa juutalaisen kansan keskuuteen syntyneeltä mieheltä. Hän on Pelastajamme pahasta ja vihantäyteisestä maailmasta ja ennen kaikkea omasta pahuudestamme. Valitettavasti vielä nytkin Jeesus on monelle aivan muuta kuin pahuudesta Vapahtaja. Haluammehan toimia niin, että todistuksemme ja elämämme kautta Jeesuksen todelliset, armolliset ja rakastavat kasvot näyttäytyisivät kanssaihmisillemme.

Hyvää Jumalan armon ja rakkauden juhlaa kaikille!

Shalom-terveisin,

Ilkka Vakkuri