Valmistaudumme Herramme ja Vapahtajamme syntymäpäivän eli joulun viettoon. Israelissa puolestaan valmistaudutaan Hanukka-juhlan viettoon. Ainakin teoriassa juhlia yhdistää valoteema. Valon riittävyys oli tärkeää muinoin ja sitä se on myös meille nykyihmisille. Jeesus tuli tuomaan uuden valon pimeyden keskelle. Hänen sanomansa oli ainutlaatuinen ja omana aikanaan vähintäänkin radikaali. Jeesus oli uudistaja joka halusi, että Hänen seuraajansa tekevät perusteellista, jatkuvaa muutosta elämänsä tapoihin ja ajattelumalleihin.

Kuinka sitten kävikään? Kirkkohistoriasta voimme todeta, kuinka radikaalista ihmisen ja oman yhteisönsä voimakkaasta uudistajasta tehtiin perinteiden ja myöhemmin muodostettujen tapojen esikuva. Radikaali Jeesus kuvattiin jopa kunnon äärikonservatiivina. Myöhemmin tuo kuva hieman monipuolistui mutta muutamaa kirkkohistorian poikkeusta lukuunottamatta, kuva säilyi äärivanhoillisena ainakin kristinuskon pääsuunnissa.

Edelleen monet näkevät Jeesuksen lähinnä kirkollisten perinteiden ja käytäntöjen vakiinnuttajana. Jeesus symboloi heille vakautta ja asioiden muuttumattomuutta. ”Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” -raamatunlause tarkoittaa monelle pikemmin hengellisen elämän pysähtyneisyyttä, kuin halua ja pyrkimystä jatkuvaan uudistukseen ja muutokseen. Kuinka radikaalista uudistajasta ja toisinajattelijasta on voinut tulla pysähtyneisyyden symboli? Kuinka Jeesuksesta – joka on kristityille Jumala ja jonka tulisi viedä meidät hengellisen uudistumisen kautta Isän tykö – on voitu tehdä lähinnä perinteiden ja tapojen ylläpitäjä?

Löydämme kirkkohistoriasta monia vastauksia mutta emme kuitenkaan sellaisia, jotka oikeuttaisivat tällaisen näkökannan muutoksen. Monet jopa ajattelevat, ettei kunnon kristitty saisi missään kohdin kyseenalaistaa yhteisönsä opetusta. Ei saisi esittää yhtäkään edes perusteltua uutta ajatusta. Eikö tällainen käytäntö olekin tylsää ja tylsistyttävää? Tieteellisten tutkimusten mukaan ihminen ajattelee keskimäärin noin 60 000 ajatusta päivässä. Entä jos yksikään niistä ei sisältäisi mitään uutta? Ajatuskin siitä tuntuu puuduttavalta.

Jos ei ole uusia ajatuksia ei myöskään synny juuri mitään uudistavaa toimintaa. Ihmisen toiminta heijastaa yleensä ajattelua, arvoja ja asenteita. Jotkut saattavat ajatella ettei täällä maanpäällä kuulukaan uudistua vaan se tapahtuu sitten taivaassa. Raamattu kuitenkin puhuu mielen uudistumisesta jo maan päällä, kuten esim. Room.12:2. Perustellusti voidaan kysyä mikä on sellaisen valon kohtalo, joka muuttuu maailman mukaiseksi harmaudeksi lopulta pysäyttäen kaiken uudistumisen. Jotkut käsittävät perinteisen kristinuskon edustavan juuri tällaista asennetta. He kokevat uudistavan uskonelämän vastakohdaksi omalle uskonnollisuudelleen.

Me kaikki vanhenemme ja tämän maailman joulut vähenevät yksi kerrallaan. Raamatun mukaan Jeesus haluaisi uudistaa meitä mielen jatkuvan uudistumisen kautta ennen kuin nuo joulut loppuvat. Jeesus on valmis uudistamaan, mutta olemmeko me valmiit uudistumaan? Se on vakava kysymys pohdittavaksi kaikkien mukavien jouluperinteiden keskellä. Jos Jeesus nyt tulisi meitä noutamaan, olisimmeko valmiit?

Siunaavin jouluterveisin,
Ilkka Vakkuri