Vuodesta 2017 vaikuttaa tulevan mielenkiintoinen vuosi. Siihen liittyy jälleen monia uskomuksia, toiveita, pelkoja, odotuksia ja haasteita. Aikaisempien vuosien perusteella voisi kuvitella, että kun tämäkin vuosi on ohi, niin olemme kokeneet pettymyksiä ja monet toiveet sekä haaveet ovat jääneet täyttymättä. Jos kuitenkin joitakin, vaikka pieniäkin, toiveitamme on toteutunut vuoden aikana niin niistä voimme ammentaa voimaa taas seuraavaan vuoteen. Toisin sanoen: jos emme olisi haaveilleet tai toivoneet mitään, ei olisi sitäkään toivoa mitä nuo pienet toivonkipinät edustavat. Joku onkin sanonut, että kun lakkaamme toivomasta tai haaveilemasta paremmasta niin lakkaamme olemasta ihmisiä. Aina on niitäkin ihmisiä, jotka tuntuvat haaveilevan ja odottavan – ainakin jossakin mittakaavassa – pahojen asioiden tapahtumista osalle tai koko ihmiskunnalle. Pitää vain toivoa, etteivät kaikki ihmisten toiveet ja haaveet toteudu tänäkään vuonna – ainakaan tuhoa ja pahoja asioita sisältävät toiveet.
Maailmaan mahtuu monenlaisia toiveita ja haaveita. Kun tarkastelemme rukousryhmiä internetissä ja muualla sekä kristillisten ryhmien julkaisuja, huomaamme, että niissä keskitytään ainakin seuraaviin asioihin: maailman rauha, ihmisen sisäinen rauha, rakkaus toisia kohtaan, anteeksianto, lohdutus, ymmärrys, armo, luottamus, pitkämielisyys, nöyryys, rohkeus, periksiantamattomuus, kestävyys, paraneminen, hengellinen uudistuminen, toisten ihmisten hyväksyminen ja huomioon ottaminen, siveys, rohkaisu, maailmanloppu, salainen ylöstempaaminen, uskovien näkyvä tempaaminen, Jeesuksen paluu ennen Jaakobin ahdistusta ja monenlaiset maailman ja Israelin tilanteeseen liittyvät asiat. Eri ryhmien uskomusten välillä olevat ristiriitaisuudet heijastuvat myös näihin rukoustoiveisiin ja pyyntöihin. Israelin ystävinä meidän tulee pysyä uskollisena Raamatun sanalle, jonka mukaan Jeesus Kristus on julistuksemme ja käytäntöjemme keskiössä. Kuten perustajamme jo näkivät, vain Hänessä lopullisesti toteutuvat kaikki toiveet ja haaveet niin juutalaisen kansan, kuin muidenkin kansojen ja yksilöiden kohdalla. Jeesuksessa ei ole mitään eroa juutalaisen ja muunmaalaisen välillä vaan Hän tuli koko maailmaa ja sen kaikkia ihmisiä varten!
Edellä mainitsin vain muutamia rukousaiheita. Kristittyinä itseään pitävät ovat nyt, kuten ennenkin, aika kaukana keskinäisestä rakkaudesta ja yhteisestä leivänmurtamisesta – puhumattaaan muiden ihmisryhmien rakastamisesta. Moni sanoo, että koska näin on ollut jo hyvin kauan niin tämä asiantila pitää hyväksyä tosiasiana. Ei kannata näyttää härälle punaista vaatetta, kuten sanonta kuuluu. Antaa jokaisen rukoilla ja uskoa mitä haluaa. Ei ehkä enää tarvita yhtenäistä kristittyjen joukkoakaan, koska nyt kaikki ovat yksilöitä ja voivat uskoa, rukoilla, opettaa ja sanoa mitä kukin haluaa, kunhan väittävät tekevänsä niin Pyhässä Hengessä. Vaikuttaakin siltä, että yhä enenevässä määrin ei pyritäkään alistamaan omaa mieltä Raamatun sanan ja opetuksen alle, vaan Raamatun sana halutaan alistaa oman lihallisen mielen alle.
Mutta Jeesuksen ja Pyhän Hengen opetus on aina sama ja yksi, koska Pyhä Henki on Jeesuksen Henki. Ei oma kokemuksemme tai keksintömme. Herramme opetti seuraajilleen varsinaisesti vain yhden rukouksen, jota kutsutaan Herran tai Isä meidän -rukoukseksi. Tuon rukouksen sanoja miettiessä tuntuu, että kristityt rukoilevat usein aivan muita asioita kuin mitä Herramme Jeesus kehotti tai käski. Kuinka moni kristitty rukoilee niitä asioita, joita Jeesus kehotti rukoilemaan? Omasta puolestani rukoilen, että mahdollisimman moni. Siksi kysyn Rafi Shimonin minulle opettaman raamatunkäännöksen mukaisesti: ”Onko Jerusalemilla todella rauha ja kuinka Jerusalemin ja Israelin asukkaat oikeasti voivat?” Tarvitsevatko he jotain parempaa, kuin mitä tällä hetkellä monet keskenään riitelevät ihmisryhmät voivat tarjota? Tarvitsevatko he, kuten me kristitytkin, Vapahtajaa pelastamaan heidät ja meidät lain, joka tuomitsee syntiset kadotukseen, kirouksesta? Itsetehtyjen oppien ja tulkintojen sijaan tarvitsemme tänäkin vuonna Jumalan pelastavaa armoa armon päälle, kuten apostoli Paavali kirjoittaa.
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri