Messiaaninen pastori Rafi Shimon oli yksi Israelin Ystävät ry:n Jyväskylän kesäkonferenssin israelilaisista pääpuhujista. Tunnen Rafi Shimonin jo yli 10 vuoden ajalta ja tiedän hänen olevan ihminen, joka haluaa pysyä totuudessa. Totuuden puhujat eivät Israel -työssäkään ole aina suosittuja. Israelin ystävien piireissä israelilaisia arvostetaan suuresti, joskus jopa palvotaan. Helposti käy niin, että kun puhuja kehuu Israelia ja sen saavutuksia niin kaikki muukin mitä hän sanoo on periaatteessa ok. Mutta jos puhuja tuo Israelin kansan tai valtion puutteita tai epäkohtia esille, häneen helposti suhtaudutaan varauksellisesti, jopa kielteisesti.
Rafi Shimon on perijuutalaisen perheen kasvatti. Hänen molemmat vanhempansa ovat juutalaisia ja heidän sukunsa samoin. Rafi rakastaa juutalaista kansaa ja Israelin valtiota. Kuitenkin hän haluaa tuoda esille sen, että Israelin kansakunta on kaukana täydellisestä. Israel on valtiona ja kansana synnin turmelema samoin kuin muukin osa maailmaa. Synnin vaikutukset näkyvät Israelissa kaikkialla. Rafi sanoo, että Israelissa itsessään ei ole mitään pyhää. Raamatussakin ainut pyhä paikka oli se syrjäinen pieni maapala, missä Mooses seisoi palavan pensaan edessä. Rafi sanoo, että juutalaisessa kansassa tai Israelin valtiossa itsessään ei ole mitään palvottavaa.
Uskovina meidän tulee palvoa yksin Jumalaa. Rafi on pannut merkille, että Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Suomessakin on kristittyjä ryhmiä, jotka näyttävät Raamatun varoituksista huolimatta palvovan ihmisiä: juutalaista kansaa ja jopa Israelin valtiota. Meidän tulee luonnollisesti rakastaa juutalaista kansakuntaa, mutta se ei tarkoita palvomista eikä perusteetonta ihailua. Rafin mukaan meidän tulisi selvästi nähdä kansakunnan puutteet, jotta voimme tukea sen muutosprosessia kohti raamatullista oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa. Israelin valtio ja juutalainen kansa on syvästi maallistunut ja kääntynyt pois Jumalasta. Tarvitaan uudenlainen hengellinen herätys. Kansakunnan tulisi herätä syntisyytensä ja avuttomuutensa edessä huutamaan avuksi Herran nimeä.
Juutalainen kansakaan ei voi säilyä ilman kuuliaisuutta Jumalalle. On vain yksi Jumala ja kaikki muut palvottavat asiat ovat epäjumalia. Me kaikki tarvitsemme elämän- ja mielenmuutosta. Emme saa vain tyytyä siihen millaiseksi ympäristö, perimä ja maailmankuvamme on meidät muovannut. Juutalaisten, samoin kuin ei-juutalaisten, tulisi olla kriittisiä sen suhteen mitä olemme ja edustamme, sekä suuntautumaan sitä kohti miksi meidät on tarkoitettu. Muutoksen voima tulee ylhäältä, yksin Jumalalta. Vapahtajamme on hajottanut juutalaisten ja ei-juutalaisten välisen raja-aidan. Hänen kauttaan meidän tulisi löytää uusi yhteys keskenämme eikä pystyttää raja-aitoja juutalaisten ja ei-juutalaisten – kuten ei muidenkaan ihmisryhmien – välille. Kun mietin Rafin opetuksia niiden yli 10 vuoden ajalta jolloin olen hänet tuntenut, tuli samalla mieleeni Pekka Sartolan kirjan ”Totuutena valhe” otsikko. Rafi on tuonut monta kertaa esille, kuinka helposti myös uskovat luopuvat totuudesta. Uskosta ja uskon todistuksesta luopuminen esimerkiksi Israel-työssä, johtaa helposti muidenkin uskon kannalta oleellisten asioiden sivuuttamiseen, jopa hylkäämiseen. Silloin on helpompi uskoa valhe totuutena. Uskovina meillä ei voi olla monenlaisia ”totuuksia”.
Totuus ei ole kauppatavaraa. Ei ole oikein puhua jollekin ihmisryhmälle toista ja toiselle toista. On haastavaa etsiä totuutta ja pysyä totuudessa. Maailmanhistoria on osoittanut, että parhaiten menee läpi valhe, joka on riittävän suuri. Sen edessä ihminen joutuu päättämään valehteleeko puhuja tai kirjoittaja vai ei. Tällöin monet lankeavat ansaan koska sen myöntäminen, että puhuja tai opettaja valehtelisi, tuntuu liian raskaalta. Näin valhe menee läpi monen kohdalla. Natsi-Saksa on tästä malliesimerkki ja näin on maailmanhistoriassa toimittu pienemmissä ja isommissa yhteyksissä. Siinä ei ole mitään uutta auringon alla, kuten Saarnaajakin Raamatussa toteaa. Tärkeintä ei ole se, mitä olemme, vaan mitä Jumala haluaa meidän olevan.
Shalom -terveisin,
Ilkka Vakkuri