Olin jokin aika sitten kiertueella messiaanisen pastorin Yakov Dolinskyn kanssa. Hänen elämäntarinansa oli haastava ja kävimme monia mielenkiintoisia ja syvällisiä keskusteluja Israelin ja maailman tilanteesta. Yakov Dolinsky syntyi Pietarissa. Hänen vanhempansa olivat juutalaisia ja tyypilliseen venäjänjuutalaiseen tapaan käytännössä ateisteja, jotka salasivat ulkopuolisilta juutalaisuutensa. Venäjänjuutalaiset tekivät sen mm. siten, että ottivat etunimekseen jonkin Venäjällä käytössä olevan etunimen ja laittoivat toiseksi nimekseen juutalaisen etunimensä. Tarvittaessa myös sukunimi muutettiin. Yakov eli kommunismin vaikeat vuodet, jotka merkitsivät myös juutalaisen alkuperän salailua erilaisilla tavoilla. Kuitenkin hän avioitui onnellisesti inkeriläisen naisen kanssa Pietarissa ja sai ihanan perheen. Perheessä on kolme omaa lasta ja yksi ottolapsi.
Kommunismi romahti ja Neuvostoliitto hajosi. Jeltsinin aikana, 1990 -luvun alkupuolella, perheen taloudellinen asema muodostui vaikeaksi palkkojen ostovoiman romahdettua. Yakovin kuukausipalkka vastasi noin 40 nykydollaria. Perhe päätti muuttaa Venäjältä Yhdysvaltoihin eikä Israeliin. Syynä oli tiedotusvälineistä saatu käsitys, että elämä Israelissa olisi vaarallista. Uutisissa puhuttiin jatkuvasti palestiinalaisten hyökkäyksistä juutalaisia kohtaan. Hän ajatteli, että Yhdysvalloissa olisi turvallista ja siellä voisi menestyä taloudellisesti. Yhdysvaltoihin muutto tapahtui Israelin kautta. Perhe olisi voinut jäädä Israeliin, koska vaadittavat paperit olivat kunnossa. Yhdysvalloissa asuttiin kolme vuotta. Siellä ei ollut juutalaisvastaisuutta, paremminkin myönteisyyttä. Tärkeintä mitä Yhdysvalloissa tapahtui oli, että hän tuli uskoon ja löysi Jeesuksen elämäänsä. Sen jälkeen hänelle selvisi, että Jumala kutsuu häntä Israeliin viemään evankeliumin ilosanomaa.
Yhdessä vaimonsa kanssa Yaakov päätti, etteivät he muuta Israeliin alueelle missä olisi paljon arabeja. Paikallisen yhdysvaltalaisen kirjaston tietokoneelta katsottiin, että arabeja on eniten Nasaretin alueella. Sinne ei ainakaan pitäisi muuttaa. Haave oli muuttaa Tiberiakseen, Jeesuksen jalanjäljille. Kun he saapuivat Tiberiaksen vastaanottokeskukseen, siellä ei ollut tilaa, eikä myöskään seuraavassa jonne aiottiin. Toisen vastaanottokeskuksen johtaja määräsi, että heidän pitää mennä paikkakunnalle jonka hepreankielistä nimeä Yakov ei tunnistanut, koska ei osannut hepreaa. Paikka oli Nasaret mutta perhe kieltäytyi jyrkästi menemästä sinne. Pakko sinne oli kuitenkin siirtyä ainakin seuraavaksi yöksi.
Yakov ei tiennyt, että Nasaretin kaupunki jakaantuu kahteen osaa. Ylä-Nasaretissa asuu pääasiassa juutalaisia ja n. 16-18% arabeja. Ala-Nasaretissa asuu vain arabeja. Vastaanottokeskus sijaitsi Ylä-Nasaretissa. Heti seuraavana päivänä alkoi hepreankielen opetus. Se vei Yakovin ja hänen vaimonsa heti mukanaan ja he unohtivat hetkeksi halunsa paeta Nasaretista. Iltäpäivällä Yakovin kauhuksi hänet määrättiin ainoana juutalaisena työhön arabityöntekijöiden keskelle Ala-Nasaretiin. Siten hän tuli vähitellen tutuksi arabien ja heidän kulttuurinsa kanssa. Pelko vaihtui syväksi ystävyydeksi, jota on jatkunut jo n. 20 -vuotta. Hän on ollut 10 -vuotta messiaanisen seurakunnan pastorina ja ymmärtää nyt, että Jumala on kouluttanut hänet kohtaamaan pelkonsa arabeja kohtaan, jotta hän voisi julistaa heille evankeliumia. Tätä työtä hän tekee yhdessä arabipastoreiden ja -seurakuntien kanssa.
Tässä on meille esimerkki, kuinka tärkeää on kohdata pelkonsa kasvoista kasvoihin ja päästä sen yli. Muuten saamme pelätä kaiken aikaa. Mikä on sinun pelkosi? Pystytkö kohtaamaan sen rakkaudessa? Onko Israel sinulle pelon vai toivon lähde – ehkä molempia? Onko sinua peloteltu Israel -asialla tai –asiassa. ”Älkää peljätkö”, sanoo Vapahtajamme. Jos olemme Hänen asiallaan, miksi pelkäisimme tai antaisimme pelotella itseämme. Rakkaus voittaa pelon!
Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri