Shalom -lehden pääkirjoitus 02/16

Sosiaalisessa mediassa on usein arvosteltu maailmalta Suomeenkin rantautunutta tapaa haastatella erilaisia asiantuntijoita hahmottamaan taustaa käsiteltäville asioille. Kuinka ja millä perusteella nämä asiantuntijat valitaan? Osa heistä on itsekin epäillyt valintansa perusteita. Toimittaja saattaa esimerkiksi nähdä mahdollisimman vähän vaivaa ns. asiantuntijan löytämiseen. Voi olla, että kun toimittaja saa yhden asiantuntijan yhteystiedot saaden tältä lausunnon asiaan, niin tulevaisuudessa samaa henkilöä haastatellaan laajalla skaalalla asiantuntijana muissakin asioissa. Asiantuntijoina esitellyt ihmiset muokkaavat mediaa seuraavan yleisön maailmankuvaa merkittävästi. Heitä kuullaan. Median olisikin hyvä käyttää riittävän monia alansa todellisia ja riippumattomia asiantuntijoita, jotta eri näkökulmat tulisivat esille. Yksipuolisuus on lähinnä propagandaa. Jos mediaa seuraavat eivät saa riittävän monipuolista kuvaa asioista, he eivät voi kunnolla hahmottaa todellisuutta, sen lainalaisuuksia tai ylipäänsä itseään suhteessa toisin ajatteleviin. Konfliktit ja ristiriidat johtuvat usein näistä syistä.

Juutalaiset ovat kärsineet ja kärsivät edelleen sen takia, että heistä on luotu ennakkoluuloisia ja valheellisia yleistyksiä. Heitä harvemmin kuullaan heitä koskevien asioiden asiantuntijoina. Tämä on yksi syy miksi ei-juutalaiset tuntevat ja tietävät huonosti juutalaisten todellista ajattelua. Tilanne on välillä todella surkuteltava, kun ei-juutalaiset asiantuntijat kertovat meille kuinka juutalaiset ajattelevat tai kuinka heidän tulisi ajatella. Sama koskee kaikkia kansoja ja uskontoja, myös arabeja ja muslimeja. Hyväksyisimmekö me suomalaiset, jos muut kansat määrittäisivät meille valmiin identiteetin ja merkityksen meitä kuulematta?

Kristinuskon piirissä ns. asiantuntijoiden käyttö sen eri suuntien sisällä on välillä suorastaan tyrmistyttävää. Usein asiantuntijaksi kelpaa henkilö, joka vain on samaa mieltä viiteryhmänsä kanssa: kirjoittaa tai puhuu sitä mitä lukijat tai kuulijat haluavat kuulla. Kun näin tapahtuu, niin ihmiset näissä ryhmissä vieraantuvat todellisuudesta. Vanhan sanonnan mukaan mitalilla on aina kaksi puolta. Todellisuuden ymmärtäminen edellyttää rehellisyyttä ja halua tutkia asioiden juuria, syitä ja seurauksia. Kristinuskon totuus ei vaarannu, jos voimme tarkastella niin kristinuskon sisällä kuin sen ulkopuolellakin olevia maailmankuvia mahdollisimman rehellisesti, totuudellisesti, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Eri näkemysten tunteminen ja kunnioittaminen voidaan nähdä myös rikkautena ja keinona etsiä yhteyttä siellä missä se on mahdollista. Tämä ei tietenkään tarkoita totuudesta luopumista. Mutta tässä maailmassa on jo riittävästi suvaitsemattomuutta, ymmärtämättömyyttä, vihaa ja väkivaltaa.

Rohkaisenkin teitä kaikkia Shalom -lehden lukijoita haluamaan ottaa itse laajemmin selvää asioista, ja kuinka voimme vastuullisesti ymmärtää toisiamme. Usein on hyvä käyttää apuna eri alojen ja –ryhmien asiantuntijoita monipuolisesti ja rehellisesti. Medialla ja asioiden esittäjillä on suuri vastuu toimia totuudellisesti. Jokaisen omalla kohdalla vastuu esitetyn asian vastaanottamisessa on silti aina henkilökohtainen. Tärkeintä ei kuitenkaan ole oma minä – vaan lähimmäinen lähellä ja kaukana. Kuinka voisimme palvella toinen toistamme ja kaikkia ihmisiä rakkaudessa Vapahtajamme oppien mukaan? Kysymys on myös siitä, mitä Raamattu meille oikeasti merkitsee? Merkitseekö se tietä vihaan ja ennakkoluuloihin, vai rakkauteen ja oikeaan ihmisten erilaisuuden ymmärtämiseen ja sietämiseen? Onhan Jumalakin meidän tähtemme kestänyt ja kärsinyt – olimmepa sitten juutalaisia tai ei-juutalaisia. Ratkaisevaa on, antaako Hän meille ja lähimmäisillemme anteeksi, vai ei.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri