Politiikasta sanotaan, että parhaimmillaan se on yhteisten asioiden hoitamista kaikkien parhaaksi. Todellisessa maailmassa käy kuitenkin usein niin, että yhteisen hyvän tavoitteet joutuvat politiikassa väistymään ryhmä– ja yksilöetujen tieltä. Tällöin politiikalle tyypilliseksi piirteeksi muodostuu vastakkainasettelu: ollaan jotakin vastaan ja jonkin puolesta. Usein tämä vastakkainasettelu kärjistyy jopa henkilökohtaiselle tasolle. Tällöin asiakysymykset jäävät sivuseikaksi – tunteet, mieltymykset ja henkilökohtaiset tavoitteet ohittavat asiakysymykset.
Tämän takia politiikka ja poliitikot ovat saaneet ympäri maailmaa varsin kyseenalaista mainetta. Tällaisesta maineesta ovat saaneet kärsiä myös sellaiset poliitikot ja poliittiset ryhmät, joilla olisi mielestään tärkeitä asioita ajettavana. Konsensus – ja kompromissipolitiikka on kuitenkin osaltaan nostanut politiikan ja poliitikkojen arvostusta joissakin kysymyksissä, koska sillä on saavutettu ympäri maailmaa hyviä tuloksia joillakin osa-alueilla. Kuitenkin yleinen vaikutelma maailman mielipidemittauksien mukaan on, että poliitikkojen lupauksiin ei paljon luoteta.
Lähi-idässä poliitikkojen maine ei ole muuta maailmaa parempi. Israelin viime tapahtumien valossa voisi jopa sanoa: se on poikkeuksellisen jakautunut ja huono. Yleinen huoli kaikkialla on, että epäluotettavat poliitikot ja poliittiset ryhmät ajavat vain omaa etuaan. Varsinaisesti politiikka on maallisten asioiden hoitoa, vaikka joskus vitsaillaankin, että kirkkopolitiikka on pahinta politiikkaa. Kristityllä on kansalaisen oikeus ja velvollisuus olla mukana yhteisten maallisten asioiden hoitamisessa. Tämä kuuluu Jumalan maalliseen järjestykseen. Siksi meidän tulee toivoa, että kristityt poliitikot ja poliittiset ryhmät toimisivat yhteiskunnallisen vanhurskauden pohjalta. Valitettavasti näin ei aina kuitenkaan käy käytännön realiteettien ollessa etusijalla.
Todella vaarallinen ilmiö on, jos me tuomme poliittisia, maallisia menetelmiä ja ajattelutapoja hengellisen regimentin alueelle. Hengellisissä asioissa huomion ei tulisi olla siinä, mitä me olemme olleet, mitä olemme tai mitä meistä tulee ihmisinä, vaan siinä, miten Jeesuksen armo ja rakkaus tulee esille syntien anteeksiantamuksen kautta lähimmäistemme ja omassa elämässämme. Kristityn hengellinen regimentti keskittyy siihen, mitä Jeesus Messias on. Kristittyjen olisi aina muistettava, että keskeisintä ei kuitenkaan ole maallinen tai kirkollinen politikointi vastakkainasetteluineen vaan Ilosanoman tarjoaminen Jeesuksesta Messiaasta myös juutalaiselle kansalle. Tässä sanomassa tai sen kertomisessa ei ole mitään hävettävää eikä pelättävää! Israelin Pyhä Jumala meitä tässä työssä auttakoon!
Shalom -terveisin,
Ilkka Vakkuri