Pääkirjoitus lehdestä 7/2013

Kesä on jälleen alkanut muuttua syksyksi pohjoisessa maassamme. Kesän aikana olemme saaneet iloita monista yhteisistä Israelin Ystävät ry:n ikimuistoisista tilaisuuksista. Olemme saaneet nauttia juutalaisten uskovien ystäviemme monipuolisesta opetuksesta ja rohkaisevasta seurasta. Kaikki tämä aktiivinen toiminta huipentui Seinäjoella 16-18.8 järjestettyyn Israelin Ystävät ry:n 105 -vuotisjuhlakonferenssiin. Sen teemana oli ”Israel Jumalan silmäteränä”. Tuosta konferenssista, jonka pääsihteerinä toimi ansiokkaasti Markku Muurimäki, on myös kuvia tämän Shalom-lehden sivuilla.

Tässä pääkirjoituksessani haluan lyhyesti kommentoida lukijoillemme konferenssin erästä tärkeää antia. Konferenssissa esim. totesimme, että Jumalan ihmiselle antama silmäterä – yksi ihmisen arimmista kohdista – on suojattu Jumalan järjestämällä luonnollisella suojamekanismilla ulkoisia uhkia vastaan. Vain aniharvoin jossain erityistilanteessa silmäterä voi vahingoittua niin, että tarvitaan lääkärin apua ja näkökyvyn menetys on vaarassa. Jos silmäterään kuitenkin tulee sairaus, se voi vahingoittua ja näkökyky kokonaan tai osittain heikentyä, jopa mennä kokonaan.

Tätä voimme vertauskuvallisesti sovittaa syntisairauteen. Juutalaiset uskonnolliset oppineet puhuvatkin epäpyhyydestä tai saastaisuudesta tässä yhteydessä. Luonnollisten sairauksien hoidossa lääkärit ja lääketiede ovat usein ylivertaisia. Mutta syntisairauden hoidossa hekin ovat voimattomia. Silloin tarvitaan hengellistä lääkäriä, Jeesusta, joka on jo suorittanut korjaavan toimenpiteen Golgatan ristillä. Meidän tuleekin seurata Häntä Hengessä parantuaksemme hengellisesti.

Kuinka usein kuitenkin seuraamme maallisia, tai hengellisinä esiintyviä ihmisiä Jeesuksen sijaan. Kun seuraamme ihmistä tai ihmisiä, meitä hallitsee juonikas ja särmikäs ihmismieli, ei Jumalan todellinen tahto. Tästä Jumalan tahdon tutkimisen unohtamisesta seuraa sitten moni hengellinen sairaus. Pahimmillaan ne johtavat hengelliseen kuolemaan ennen kuin potilas edes ehtii Jeesuksen leikkauspöydälle. Siellä paha hengellinen kasvain tai sairaus leikataan irti ja tilalle jää terveellisempään hengelliseen elämään valmis ihminen. Jos hengellinen elämämme on sairasta, niin tarvitaan vain yksi ja ainut lääkäri sen tervehdyttämiseen. Ilman Jeesusta olemme hengellisesti yksin ja vailla turvaa.

Kuinka paljon enää nykyään kuulemme kristillistä opetusta tai puhetta yksin Jeesuksesta pelastavana voimana. Usein Jeesus jää opetuksessa ja julistuksessa vähintäänkin taka-alalle. Hänet mainitaan vain sivumennen. Me uskovatkin puhumme välillä enemmän itsestämme, kuin Jeesuksesta. Ei siis ole ihme, jos Jeesuksen ainutlaatuinen Sanoma, että Hän yksin pelastaa ja vapahtaa, jää usein korulauseiden taakse. Todellinen Pyhä Henki todistaa Jeesuksesta Kristuksesta, ei itsestään tai ihmisten ajatuksista. Ihmisten ajatukset ovat hyvin moninaisia ja välillä kiehtoviakin, mutta eivät auta itse potilasta.

Me kaikki tarvitsemme jossain elämämme vaiheessa ainoaa oikeaa Jumalan valitsemaa Parantajaa, meidän Herraamme. Ilman Häntä uskomme ja työmme on turhaa. Saakoon Jumala vaikuttaa meissä niin tahtomista, tekemistä kuin ajatuksiemme suuntautumista Jeesukseen! Hän on valmiina. Olemmeko me? Syksy on tullut mutta Hänessä meillä on aina lämmin ja kirkas kesänvalo.

Shalom-terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.