Pääkirjoitus lehdestä 6/2013

Viime vuosina on julkaistu lukuisia tutkimuksia, joiden perusteella ymmärrämme entistä paremmin itseämme, elämäämme ja sen hallinnan vaikeutta. Tiedettä ei tehdä vain tekemällä tutkimuksia, vaan kokoamalla useita toisistaan riippumattomia tutkimustuloksia yhteen. Näin riippumattoman tieteellisen tutkimuksen tulisi aina toimia. Kun tieteessä ei perusteta vain yksityisten tutkimusten tuloksiin, vaan useiden tutkimustulosten vertailuun, niin monia johtopäätöksiä on jouduttu kokonaan tai osittain korjaamaan ja tarkistamaan. Näin tieteiden tulisikin kehittyä. Sama kehitys on koskenut myös teologiaa ja raamatuntutkimusta. Kun asioita on tutkittu kokonaisvaltaisesti vertaamalla monia tutkimuksia keskenään, on saatu suuri määrä uutta ja tarkistettua tietoa. Aiemmin tutkimustulokset hautautuivat usein niiden suuren määrän, asenteellisuuden, tutkimusten rajausten tai esimerkiksi tutkimuskohteen alkukielten puutteellisen tiedon takia. Nyt saamme yhä puolueettomampaa tietoa asioista ja ongelmista. Tosiasioiden pohjalta voimme paremmin tarkastella, mitä vaihtoehtoja meillä on ongelmien ratkaisuun. Teologisesti asiaa tarkastellen näemme paremmin Jumalan suunnitelman ja siihen liittyen oman ja yleensä ihmisen puutteellisuuden.

Kohtaamme itsessämme ja ympäristössämme monenlaisia häiriöitä. Emme aina osaa tuoda asiaamme esille ja Jumalan tahdon toteuttamisessa olemme vajavaiset. Siksi meidän, kuten tieteenkin, tulisi alati uudistua hengellisessä elämässämme. Meitä edeltäneet sukupolvet ovat tehneet voitavansa saavuttaakseen sen, mitä ovat pitäneet hyvänä. Valtaosa tästä hyvästä on ollut Raamatusta ammennetun viisauden läpitunkemaa. Jos Raamatun viisaus jää vähemmälle tulevaisuuden tutkimuksessa ja elämässä, syntyy yhä enemmän Himas -raportteja ilman raamatullista pohjaa. Osa vanhemmista teologeista ja ihmisistä yrittää työntää tänä aikana ”päänsä pensaaseen”, ehkä jopa osin laiskuuttaan, kuvitellen, että tieteellisen tutkimuksen kokonaan tai osittain sivuuttamalla voisi säilyttää mielenrauhansa, entiset asenteensa ja arvonsa koskemattomana. Valitettavasti se ei ole enää edes teoreettisesti mahdollista tässä tiedon dynaamisessa nykymaailmassa. Epämääräisen pelon sijasta meidän tulisi antaa arvo todelliselle tieteelliselle tutkimukselle ja soveltaa sitä arkielämään. Luonnollinen vanha ihmisemme vastustaa totuutta, jota meidän tulee etsiä, vaikka ”tieto lisää tuskaa”, kuten sanotaan.

Viime Suomen kiertueen tein yhdessä suurenmoisen persoonan, tohtori Garry Denlingerin, kanssa. Keskustelimme hänen kanssaan paljon teologiasta ja Raamatusta. Tullessaan hänellä oli varmat ja selkeät ennakkomielipiteet asioista ja siitä, kuinka ne tulisi hoitaa. Hän antoi ymmärtää olevansa totena pitäjä – ei etsijä. Kävimme Garryn kanssa monia syvällisiä keskusteluja, joiden aikana hänkin alkoi etsiä mutta ei tiennyt tarkalleen mitä ja mistä. Johdatin hänet nykyaikaisen tieteellisen konservatiivisen tutkimuksen äärelle. Hän sai valita itse arvostamiaan tutkijoita ja tutkimuksia oppaakseen nykyiseen tiedon maailmaan. Hän totesikin, että monet hänen ennen oppimansa ja opettamansa asiat perustuivat enemmän tai vähemmän epätieteelliselle ja kritiikittömälle ajattelulle ilman yksiselitteistä raamatullista pohjaa. Raamatun sana itsessään ei ole ollut johtava asia, vaan se, kuka sitä tulkitsee ja kuinka sitä aikanaan ovat tulkinneet luotettavina pidetyt ihmiset. Monet ajatukset ovat jääneet polkemaan paikalleen vaikka Jumalan totuudessa on aina uutta löydettävää. Kehottihan Jeesuskin opetuslapsiaan seuraamaan ajassa elävää Jumalaa totuudessa. Jumala ei ole Jumala vain 2000 vuoden takaa, vaan voimme oppia Hänestä uusia asioita edelleen. Oikea tieteellinen raamattututkimus voi tässä olla suuri apu. Menneiden muistelu on osa ihmisen ajasta erkanemisprosessia. Siinä käytössä se on erittäin hyödyllinen ja palkitseva. Garryn mukaan suurin vaikeus on siinä, että pystyy avaamaan ajatuksensa, mielensä ja sydämensä alkukielisen Raamatun viisaudelle. Tässä työssä tieteellinen raamatuntutkimus on tärkeä ja välttämätön apuväline, koska emme enää osaa kunnolla muinaisia raamatunaikaisia kieliä.

Tohtori Denlinger palasi Israeliin ja sen toistaiseksi ainoaan viralliseen teologiseen korkeakouluun. Hän jäi miettimään totuuden merkitystä nykyaikana ja historiassa. Jatkamme tiivistä yhteydenpitoa ja dialogia, joka tähtää molempien hengelliseen kasvuun. Garry on kiireinen teologisten käytännön asioiden täyttämässä opetustyössään. Hän haluaa olla hyvä ja hyväksytty opettaja sielläkin, missä riippumattomaan tieteelliseen tutkimukseen suhtaudutaan turhan varauksellisesti.

Kun siemen kylvetään, sana istutetaan, niin sadonkorjuu tulee ajallansa. Jumala yksin tietää ajat, me vain luulemme tietävämme. Raamattu on totuus ja opimme siitä lisää alkukielten avulla. Voimme eksyä ja luulla tietävämme. Jeesuksen tähden Jumala antaa anteeksi epätotuutemmekin, mutta Hän haluaa meidän etsivän totuutta ja kulkevan oikeaa tietä. Pyhä Henki on totuuden Henki. Totuus on tekevä meidät vapaaksi ja siinä maailman vallat ja voimat eivät auta. Siksi meidän tulee rukoilla, tutkia Pyhiä kirjoituksia huolellisesti alkukielillä ja vastaanottaa Jumalan viisautta. Emme saa ”repiä” tai unohtaa lähimmäisiämme lihallisen oikeassa olemisen tarpeen tyydyttämiseksi. Kun yksikin syntinen kääntyy pois väärältä tieltään, niin enkelitkin ovat riemuissaan ja Pyhä Henki heidän kanssaan. Jumala Pyhän Henkensä kautta johtakoon askeliamme Pyhän Raamatun pohjalta! Hyvää ja virkistävää raamatuntutkimuskesää kaikille Shalom -lehden lukijoille! Kuulkaamme, mitä Raamatun Henki sanoo Sanassa seurakunnalle eli meille kaikille. Aamen.

Shalom -terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.