Pääkirjoitus lehdestä 5/2013

Olen kuullut kerrottavan tarinaa entisen Neuvostoliiton ajoilta. Tarinan mukaan Natalia kirjoittaa koulussa kommunistista järjestelmää ylistävän aineen koulun kirjoituskilpailuun. Hän kirjoittaa mm. kommunistisen puolueen olevan niin suurenmoisen hienon, että tulevana kesänä saatava perunasato riittäisi peittämään koko Moskovan ja Kremlinkin. Sitten kommunistisen puolueen johtajat voivat ihailla Kremlin muurin päältä tätä puolueen suurta saavutusta. Jopa Jumala taivaasta voi ihmetellä tätä kommunismin saavutusta. Opettaja sanoi luokan edessä Natalialle, että aine oli muuten erinomainen ja isänmaallinen mutta Jumalaa ei ole olemassa. Natalia puhkesi itkemään kuultuaan opettajan ankarat sanat ja sanoi kyynelsilmin, ettei ole perunoitakaan.

Olen ollut lähiaikoina kiehtovalla ja jännittävällä Suomen kiertueella venäläisen messiaanisen pastorin Evgeny Blinovin kanssa. Matkan teki kiehtovaksi ja jännittäväksi teidän, todellisten itsenäisten Israelin ystävien tapaaminen. Evgeny Blinov on pastorina Ala-Novgorodissa sijaitsevassa messiaanisessa seurakunnassa. Hänet valittiin hiljakkoin Venäjän messiaanisen allianssin – johon kuuluu noin 30 seurakuntaa – puheenjohtajaksi. Ennen uskoon tuloaan Venäjällä hän oli mm. suuren Gorkin alueen kommunistisen nuorisojärjestön puheenjohtaja. Silloin hän taisteli ja vetosi kommunismin aatteen levittämisen puolesta varmaankin yhtä voimaperäisesti, kuin nykyään Jeesukseen uskomisen puolesta. Nyt Evgenya ohjaa sama into ja hartaus suuremman aatteen puolesta. Kommunismin romahtaminen oli tuolloin hänelle käsittämättömän vaikea kriisi. Koko maailmankuva ja usko romahti. Kommunismissa ei saanut kyseenalaistaa tai tarkastella systeemiä kriittisesti. Kaikki piti omaksua sellaisena, kuin se annettiin ylhäältä päin uskottavaksi. Itse asiassa kommunismista oli muodostunut oma uskontonsa jolla oli liturgiansa, uskontunnustuksensa ja hierarkiansa.

Nykytutkimuksen mukaan se muistutti esim. keskiaikaista hierarkkista kristillistä kirkkoa. Kirkonjäsen ei saanut kysellä, kyseenalaistaa tai arvioida mitään omalta kannaltaan. Ihmisten piti yhtyä kirkon näkemyksiin eikä monikaan ymmärtänyt niistä kovinkaan paljon. Usko oli kirkon opin, aseman ja hierarkian totena pitämistä. Tavallisen ihmisen raamatuntutkimukselle ei ollut sijaa eikä siihen mahdollisuuksiakaan ymmärrettävien raamatunkäännösten puutteen takia. Uskopuhdistuksen piti muuttaa tilanne ja palata henkilökohtaiseen uskoon ja raamatuntutkimiseen. Hyvän alun jälkeen tuokin vallankumous ”söi paljolti lapsensa”, eli jäi paikoilleen uusien raamattulöytöjen totena pitämiseen. Myöhemmin syntyi uusia hurmoksellisia ja karismaattisia liikkeitä, jotka korostivat yksilön oman uskon merkitystä uskon alkamisessa ja ylläpitämisessä. Tästä liikehdinnästä jäi kuitenkin puuttumaan kriittisyys omia totena pidettyjä asioita kohtaan. Kyselemisen ja kyseenalaistamisen oikeus ja velvollisuus sekä oikeus uskoa suoraan omalla Raamatusta johdetulla tavalla hämärtyi.

Alkukielisestä Raamatusta ammentavalle uskolle olisi myöhemmin ollut ainakin jonkinmoinen tilaus. Turvallinen tieteellinen raamatuntutkimus olisi tarjoamassa juhlaillallista koko väelle. Kirkkojen ”unilukkarit” valvovat kuitenkin enemmän ja vähemmän, että kaikki nukkuvat. Ei ole tarpeen kysellä tai kyseenalaistaa sitä mitä on opetettu tai jätetty opettamatta. Raamatun tutkimuksesta yritetään tehdä ikään kuin salatiedettä, jota vain valistuneimmat ja kyvykkäimmät voivat harjoittaa pääosin kansalta ja julkisuudelta piilossa. Kansa ei saa, eikä osaa kysellä, eikä kukaan saa oikeasti olla vastaamassa. Kuoret ovat jäljellä mutta sisältö on pitkälti unohtunut tai näivettynyt jopa poliittiseksi taktikoinniksi. Ei siis ole paljon niitä perunoitakaan. Jumala on kyllä olemassa mutta Hänellä ei ole ennen voinut olla eikä nytkään ole mitään uutta tai mullistavaa asiaa löydettäväksi meille eikä luomakunnalle.

Olemme sulkeneet kirjoitukset niin hyvin, ettei niitä ainakaan tavallinen uskova voi avata pelkäämättä syyllistyvänsä vakavaan virheeseen, kun siihen ei ole tuota koulutustakaan. Ihmiset, jotka pelkäävät tekevänsä virheitä uskonkysymyksissä, eivät uskalla kysellä tai kyseenalaistaa sitä mitä opetetaan tai puhutaan. He vaikenevat tai puhuvat vain perunoista. Taito kyseenalaistaa ihmisten opetuksia ja käytäntöjä on yksi ihmiskuntaa eniten eteenpäin vievistä luonnollisista Jumalan antamista kyvyistä. Kun ihmiset vaikenevat eivätkä kysy tai kyseenalaista, niin pian he kyllästyvät olemaan pelkkiä pelinappuloita suuressa näytelmässä. Siinä heillä on kyllä ulkoa opittavat vuorosanat mutta ei todellista vaikutusmahdollisuutta inhimillistetyn näytelmän kulkuun tai sisältöön. Näin kirkot tyhjenevät pikku hiljaa. Kohta kukaan ei osaa eikä uskalla edes kysyä miksi. Kuitenkin Jeesus kysyi ja kysyy yhä uudelleen sinulta ja minulta miksi? Israelinko tähden? Pyhä Jumala. Missä on tänään pyhyys? Koska loppuvat perunat, vai eikö niitä ole juuri ollutkaan?

Shalom -terveisin,
Ilkka Vakkuri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.